Huumemiestä ahistaa

Maanantai 15.6.2009 - Kari Uoti, oikeustieteen tohtori, MBA

Helsingin poliisin huumeyksikön vetäjä ja muutama vedettävä sai rikossyytteen. Poliisit puhalsivat helpotuksesta, pikkujuttu, mutta kyllä oli asiatonta esitutkintaa. Meitä yritettiin johdatella eivätkä jutun tutkijat noudattaneet esitutkintalain edellyttämää puolueettomuutta, vaan pitivät epäiltyjä rikollisina.

Voi voi.

Jokainen, joka on läheltä seurannut normaalia rikostutkintaa, tietää, että poliisin suorittamassa esitutkinnassa epäiltyä pidetään enemmän tai vähemmän syyllisenä, koska poliisi aloittaa esitutkinnan vasta kun on syytä epäillä rikosta.

Sen sijaa harva tuntee huumerikostutkinnan erityspiirteitä, joista saisi - ja on saanut - hyviä aineksia vaikka leffoille. Huumeukko otetaan kiinni pitkän päivän jälkeen, kun hän on tötsytellyt jotakin tai hakannut hihansa mustaksi.

Vauhdissa olevaa kaveria on helppo puhuttaa. Vielä helpommaksi tutkinta menee, kun aineiden vaikutus alkaa loppua ja kankkunen lähestyy. Tärisevä ja housuunsa paskantava epäilty on varsin avoin aivan kaikelle, mitä tutkija haluaa tietää. Pasilan poliisivankilassa on Kennedyn murha selvitetty jo monta kertaa.

Esitutkintalain mukaan epäillylle pitää antaa mahdollisuus hankkia avustaja kuulusteluihin per heti. Tätä sovelletaan siten, että avustaja tulee paikalle, kun poka on pumpattu tyhjiin, ja silloinkin poliisi tarjoaa listaa, jossa on vain poliisin luottoavustajien nimiä, jotka eivät tee epäillyn naulaamista kenellekään vaikeaksi.

Asioilla on puolensa. Patukan antaminen ja saaminen ovat saman asian eri puolia, mutta tuntuma on aika erilainen, kuulemma.

Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA
Lue lisää Kari Uotin kirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi