--- Tilannesidonnaisten huolien, esimerkiksi työelämän muutosten ja murrosten näkeminen yksilön heikkouksina ja ongelmina ja niiden muuttaminen sairaudeksi eli nykyisin yleensä depressioksi, on johtanut terapiapalvelujen kysynnän kukoistukseen. Viralliset käypä hoito -suositukset ehdottavat masennuksen hoidoksi lääkkeitä ja terapiaa, joten viime mainitulle on runsaasti kysyntää. Tämä siitä huolimatta ettei terapiassa edes yritetä ratkaista työelämän ongelmia. ----

Näin tapahtuu - ikäänkuin erilaiset tilannesidonnaiset ongelmat ja niiden tuomat alakuloiset tilat eivät olisi väistämätön osa elämää, vaan yksilön oman psyykkeen heikkoutta ja sairautta.

Työttömyysmasennukseen ei auta muu terapia kuin työn ja toimeentulon saaminen. Lääkkeet ja terapiat voivat helpottaa oloa, mutta eivät pääse itse ongelmaan käsiksi, ja aiheuttavat myös haitallista riippuvuutta, etenkin lääkkeet.

Todellisuus ei ole mielen hallittavissa, ja ulkoisesta todellisuudesta tulevat vaikeudet on käsiteltävä asian vaatimalla tavalla. Jos työorganisaatio on henkisesti sairas ja sairastuttaa sen jäsenet, terapia varmasti on hyvä lääke, mutta terapian pitää kohdistua koko työyhteisöön ja sen toimintapoihin, eikä jäädä rypemään sen yksittäisten jäsenten mielentiloissa.

Maailma ei ole pelkkä medikaalinen tai yksilöpsykologinen ongelma, vaikka niitäkin sieltä toki löytyy. Oikea hoito ei auta väärään tautiin.

Jos valvot yösi, koska naapuri huutaa ja riehuu seinän takana viikosta toiseen, oikea ratkaisu ei ole unilääkkeen lisääminen ja lymfahoito, vaan häirikkönaapurin häätäminen talosta.

Lääke- ja terapeuttifirmat voivat olla toista mieltä, koska tällaiset ongelman ytimeen iskevät metodit eivät tee heidän kassaansa tulosta.

yst. Heikki Ikonen

Tuo häirikkönaapuri ei ollut sattumanvarainen esimerkki. Olen itse juuri kärsinyt vakavia henkisiä oireita tällaisessa tilantessa puoli vuotta, kunnes taloyhtiö lopulta reagoi asiaan - kun yhtenä yönä makuuhuoneemme alapuolella ikuisia bileitä pitänyt huumerinki toimitettiin raudoissa putkaan, ja lopulta häädettiin.

Yönsä saa taas nukkua rauhassa ja tulipaloa pelkäämättä. Työ maistuu ja verenpaine laski. Tehokkaampaa terapiaa olen harvoin kokenut, eikä se vaatinut kuin taloyhtiön hallituksen päätöksen puuttua asunnon härskin omistajan piittaamattomuuteen.

yst. Heikki Ikonen

Työttömyysmasennus on oikea sana, mutta toisaalta väärä joidenkin kohdalla. Ei kai kaikki töitä halua vaan toimeentuloa? Tekemistä on useilla muutenkin?

Tänä päivänä nimeomaan toimeentulon niukkuus on monella se varsinainen ongelma.

Wanhoina hyvinä aikoina työn tekeminen oli oiva keino ansaita RAHAA, jolla maksettin eläminen ja ruokittiin perhe. Otettin vakinaisten tulojen turvin asuntolainaa.

Nykyään palkallisen työn puutetta lääkitään joutavanpäiväisillä karenssin uhalla tehtävillä harjoitteluilla, sopeutuksilla, kuntoutuksilla ja muilla monesti täysin työn kaltaisilla puuhasteluilla, joita ei kutsta työksi ja siten siitä ei saa palkkaa.

Miksi PALKALLISEN työn puutteesta kärsivää työtöntä "kuntoutetaan" palkattomalla työllä ?

Etenkin kun kysesssä on yhä useammin aivan normaali ammattitaitoinen vuosia töitä tehnyt ihminen, jonka ainoa ongelma on palkanmaksajan puute.

Orjatöiden lisääntyessä tullaan vielä näkemään melkoisia irtiottoja, kun osalla ei pinna tätä kestä.

Ja miksi pitäisikään kestää ? Miksi jonkun pitäisi tedä työmarkkinatuella samaa työtä kuin joku toinen, joka saa siitä palkan ?

On aivan turha puhua mistään ammattitaitoeroista etenkään vanhempien töitä jo elämässään tehneiden osalta. Amattitaitoerot voivat selittää joidenkin kymmenien prosenttien erot palkoissa, nekin vain aluksi, mutta ne eivät missään tapauksessa selitä sitä miksi joidenkin pitäisi tedä moninkertaisesti pienemmällä korvauksella samaa työtä. Ilman työterveydenhoitoa, lomaetuja tai mitään muitakaan etuja joita muilla samaa tekevillä on.

On tosiaan älytöntä, että nuo palkattomat työt. Sensijaan ei ole turhaa puhua ammaattitaitoeroista. Ne ovat joskus päätä huimaavia. Joku on tehnyt samaa työtä monta kymmentä vuotta, eikä ole kehittynyt yhtään. Suurimmat erot löytyvät kuitenkin asenteista.

Noi palkattomat työt on täysin verrattavissa orjuuteen. Eihän orjatkaan saaneet muuta kun katon päänpäälle ja ruokaa, eli saman mitä työttömyyskorvauksella saa. Huvittavaa käyttää termiä kuntoutus kun vois yhtä hyvin käyttää termiä orjuutus. Tosin yksin asuvan on huomattavasti järkevämpää hankkitua vankilaan kuin orjaksi. Vankilassa saa katon päänpäälle, vaatteet, ruokaa, rahaa,koulutusta ja jopa lomaa. Jos suuntaus on se että kaikki työttömät muutetaan ilmaiseksi työvoimaksi on lopputulos se että kaikki työ on arvotonta eikä siitä kenellekkään kannatakkaan maksaa kun ilmankin saa.

Työttömyys masentaa, mutta niin masentaa korvaukseton työkin. Työstä pitäisi saada aina osapuilleen asianmukainen korvaus. Poikkeuksia voivat olla selkeät harjoittelujaksot mm nuorella työntekijällä, jolta puuttuu ammattitaito, ja kun jakso on selkeästi harjoittelunomainen pituudeltaan, vastuultaan jne.

Työharjjoittelu nimikkeellä olevat TE-keskuksen "työllistymiset" ovat suurimmaksi osaksi pellejuttuja, sekä keinona, että vääristävät kilpailua ja myös niissä jotka näihin joutuvat on kyllä jotain ainakin vähän vialla.

"myös niissä jotka näihin joutuvat on kyllä jotain ainakin vähän vialla."

Hämmästyttävää, että tälläiset "vialliset" lisääntyvät aina laskusuhdanteissa.

Saattaisi melkein luulla, että työpaikkojen lukumäärällä olisi jotain tekemistä asian kanssa.

Toinen hämmästyttävä seikka on, että kun lainsäädäntö muuttuu vuodenvaihteessa tehden kuntouttavan työtoiminnan velvoittavaksi kaikille iästä riippumatta, taas tulee lisäää "viallisia"

Työtähän aina on niille joiden haluissa se on ihan nro yksi ylitse muiden. Nytkin on 30.000 työpaikkaa vapaana työvoimatoimistoissa, vaikka osa niistä olisikin huonoja niin jos kaikkena tekee ja edes jotain osaa jonkinlaisen työpaikan kyllä saa, josta saa kohtuullisen ansion, töitä aina riittää. Tietysti siinä täytyy jotain jättää sitten vähemmälle, työmatka ei ole unelma pituinen tai jotain muuta vastaavaa.
Myös yrittäminen on yksi mahdollisuus. Kun oikein kovasti yrittää ja tekee paljon asian eteen, niin töitä on.
Tietenkin voi olla esteitä kuten lapsia tai sairaus tai muita velvoitteita jolloin läheskään kaikki ei ole mahdollista. Kuitenkin työttömänä on myös terveitä, joilla vähemmän velvoitteita ja nimenomaan näitä tarkoitan.
Yhteiskunnasssamme ei kuitenkaan ole aina kannattavaa mennä töihin.
On tosi helppo heittää syy jostain asiasta työttömyyden syyksi, että niitä töitä ei vaan oo. Sillä saa helposti myös sympatia pisteitä. Kun niitä ei kaikille ole niin helppo saada hyväksyntää ja sääliä. Tai sitten työn syyksi, ettei asioille mitään voi.

7.11.2009 10:26 AP

Jos on moniosaaja jolla on 15 eri ammattillista pätevyyttä ja mahdollisuus asua missä päin Suomea tahansa.
Niin varmasti töitä löytyykin tuolta 30 000 joukosta. Ellei sitten työnantaja puolella katsota että on ylipätevä ja joutuu liikaa maksaa palkkaa, pysyvyyttäkään tuskin on kun osaa parempiakin hommia kuin tämän tarjolla olevan.

Jos vaihtoehdot on 2 alaa ja yksi maakunta niin eipä niitä töitä niin paljoa enää ole mistä valita.

Jos näiltä 2 alalta ei töitä löydy niin on helposti oletettavissa että kilpailu on kovaa ja kattaat surkeat.

Eikä sillon välttämättä ole järkevää lähteä ensimmäistä yritystään perustamaan, varsinkaan laskusuhdanteen aikana.

Yritystä ei voi perustaa ainakaan pelkän noususuhdanteen varaan, jollekin noususuhdanne alalle.
Eiköhän töitä löydy ilman 15 erilaista ammatillista pätevyyttä ilmankin. Ei tietysti jostain korvesta, mutta suurimmista kaupungeista ainakin, ihan varmasti. Jos vaihtoehdot on vain kaksi alaa, ehkä pitäisi laajentaa maailmaankuvaa mitä nuo alat tarkoittavat tai sitten ne ovat liian erikoisaloja?

Katos kun nyky Suomessa siivoojalle ja varastomiehellekkin vaaditaan koulutus niin maailman kuva muuttuu äkkiä koulunpenkiksi. Jos työttömiä on yli 200 000 ja avoimia paikkoja on 30 000 niin on selvää että kaikille ei töitä löydy vaikka muuttais työkkärin pihalle telttaan asumaan.

Katos katos. Ei kaikille, mutta 30.000 työpaikkaa on avoinna ja niihin kuitenkin myös työntekijöissä sopivia tekijöitä vapaina, mutta kaikki paikat eivät kuitenkaan täyty. Tähän osa syy on tottakai että työn sijainti ja työntekijän sijainti ei¨kohtaa ja muita vastaavia ersteitä, mutta myös niistä paikoista joissa estestitä ei ole ja ehdot ovat jotain muuta kuin harjoittelijan ehdot vaatimukset kohtullisia ja palkka keskitrasoa tai jopa yli, niin näistäkään paikoista kaikki eivät täyty. Voidaan siis olettaa, että vaikka paikkoja olis vapaana 300.000 ja työttömiä 200.000 eivät likikään nuo 200.000 työllistyisi.
On tosi helpppoa sanoa, että mulla ei oo töitä kun kaikille ei oo töitä. Monilla se pitää paikkansa, mutta kaillla ei missään tapauksessa! Me emme pääse täystyöllisyyteen sillä että työpaikkkoja on yhtä paljon kuin työttömiä.
Ei voida myöskään ajatella, eikä toteuttaa sitä, että työpaikat tehdään työttömien koulutuksen mukaan tai halun mukaan vaan työpaikat ovat sen mukaan missä se on kannattavaa tehdä.
Kaikki eivät siis koskaan pääse unelmaammatteihinsa.

Juu ei pääse unelma ammateihin ei. Noissa vähänkään paremmissa duuneissa tapahtuu sellasta muutto liikettä eri firmojen työntekijöiden välillä ennemmin kuin firman ja työttömien välillä. Suomi on sellanen ennakko luulojen luvattu maa jossa työtön on automaattisesti paha ihminen ja huono työntekijä.

Jos on ollut työttömänä yli vuoden tai kaksi niin onhan siihen joku syy?
Ellei kyse ole sairaudesta tai lapsilomista.
Tosi tekijät on hyvin vähän työttömänä.

Työkkärissä sanoivat että tilastollisesti 70% työttömistä työllistyy ekan 3kk aikana tai sitten ei ollenkaan. Ite oon tehny pätkätöitä ikäni ja ollu varmaan 5 vuotta yhteensä työttömänä eikä mistään työpaiksta ole muuta kuin kehuja. En sit vissiin ole tositekijä ovat läpimikseen kehuneet ja tarjoutuneet suosittelemaan.

Työsuhteiden pituus, sitoutuneisuus, pitkäjänteisyys ovat asioita joita monesti katsotaan ja vaaditaan. Perinteisessä urakehityksessä se on myös olennaista, kunnes sitten lähtee nousuun....
Nykyään työelämä on muuttunut, enää ei olla samaa asiaa jyystämässä vuosikymmeniä ja se on sitten siinä ja eläkkeelle.
Et kuitenkaan ole ollut työttömänä vuosia putkeen ilmeisesti. Tuo ekan 3 kk:n aikana on tieteyti tuollainen olettamus keskiarvo tai joku mediaani tms.... ? Tilastollisesti on tilastollisesti.
Tilastoista on aina poikkeuksia.

Oon pisimmilläni ollu 2v työttömänä putkeen. Ei siinä kauheesti voi eläkkeistä puhua kun puolet työurasta on työttömänä ja toisen puolen alipalkattuna pätkätöissä jonkun vuokrafirman kautta. Juu se 70% on keskiarvo jonka jälkeen työllistymis mahdollisuudet putoo dramaattisesti. Ei tietenkään jokaista koske, työllistyin minäkin tosin menin vaan opiskelemaan jotain mikä ei kiinosta ja näin muutin statukseni työttömästä opiskelijaksi ja kun sanoin työhaastattelussa että ei mua tää opiskelu kiinosta vaan työnteko että sen takia opiskelen kun ei mua enää työttömäna työhaastatteluun kutsuta. Sain sen työn ja hoidin hommat kuten aina. Mutta se kertonee hyvän kuvan yleisistä asenteista työttömiä kohtaan.

Tässä lienee kyse vastavuoroisista senteista. Työnantajat asennoituvat työttömiin huonosti ja työttömät omaan työttömyyteensä, ainakin osittain. Eihän sillä tietysti mitään tuu jos ajatellaan etttei tästä mitään tuu. Siinä vaan junnataan samassa asiassa, suorastaan orvanpyörässä. Jos antaa asioiden luisua käsistä ei siinä enää kukaan tue on ihan omillaan niin kuin loppujen lopuyksi on kai aina.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, niin tuo masennuksen markkinat ei kosketa vain työtä tai työttömýttä vaikka se suuri tekijä olisikin. On sitä maailmassa paljon muutakin ihmisen elämässä.