Kreikan valtio on lainannut rahaa sijoittajilta kuin säästöpankin asiakas aikanaan. Tiskin molemmin puolin on järki ollut umpijäässä. Aivan kuin säästöpankissa aikanaan. Yhtäkkiä kaikille oli tarjolla halpaa rahaa mihin tahansa kivaan. Säästöpankin asiakas osti taloja ja tontteja, koska niiden arvo nousi, kun naapurisäästöpankin johtaja antoi rahaa toiselle asiakkaalle, joka osti kiinteistöt, kun rahaa sai. Arvot vääristyivät, niin taloudelliset kuin moraaliset.

Kreikkalaiset lainasivat tuhlatakseen. Valtio ei voi syödä. Valtio voi kuitenkin antaa rahaa ihmisille. Valtaa käyttävät poliitikot jakoivat rahaa kaikille, joista voivat hyötyä, rahalla maasutettiin äänestäjiä, ostettiin vaalikarjaa. Demokratian pyhäkössä rahalla hankittiin taivasosuuksia valtion johtopaikoille.

Rahaa käytettiin vallan saamiseksi. Kreikassa miljardeittain, Suomessa muutama satatonnia. Demokratiaan kasvoi syöpä, rahalla vaikuttaminen. Poliittiset tavoitteet ja arvot eivät enää olleet kentällä käytettäviä pelivälineitä. Raha otti tämän paikan.

Maksun aika on tullut. Suomalaiset selvittävät rahankäyttöä, demokratian korruptiota, oikeusvaltiollisesti, antamalla oikeushallinnon selvittää, onko joku syyllistynyt rikolliseen toimintaan. Kreikassa mellakoidaan, vaaditaan etuuksien säilyttämistä ja ilmeisesti uhataan kostolla. Jos viet herkkuni, äänestän valtaan jonkun toisen.

Tämä kertoo miksi demokratiassa on tärkeää säilyttää demokraattinen prosessi puhtaana. Valtiollisten päätösten perusteena tulee olla kestävä moraalinen arvio, ei lyhytaikaiset taloudelliset tavoitteet. Demokratiaan ei sovi kvartaalitalous. Sopiiko se minnekään, en tiedä.

Miten Kreikka pitäisi hoitaa. Ehkä suomalainen kylmä asenne velkaisiin voisi olla terveellinen tapa. Kreikan, kreikkalaisten pitää maksaa velkansa. Jos valtio ei siihen pysty, myyköön omaisuuttaan, viime kädessä vaikka muutaman saaren, koska se on ainoa tapa realisoida velan arki.

Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA
Lue lisää Kari Uotin blogikirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi