Blogin arkisto

Moraalin lähde kymmenen käskyä?

Share |

Keskiviikko 23.6.2010 klo 16.09 - Ahti Pontinen


”Moraalinen kehityksemme ihmisinä on paljon syvällisempää ja aikaisempaa perua kuin kristinuskon päällemme liimaamat opit”, kirjoitti Veli-Pekka Tynkkynen Aamulehden mielipideosastolla viime vuonna.

Moraaliltaan rehellinen ihminen voi sitoutua Raamatun kymmenestä käskystä vain kolmeen: älä tapa, varasta tai valehtele (älä sano väärää todistusta...) – eikä niihinkään absoluuttisesti (mm. eutanasia).

Kaikki muut käskyt perustuvat pienen ihmisen pelotteluun ja moraalittomaan käskyttämiseen ison Jumalan edessä. Hyvän elämän keskeiseksi ohjeeksi riittää se, että ei tee mitään, mitä ei toivoisi itselleen tehtävän. Ja tämän allekirjoittavat lähes kaikki.

Niinpä: Käskyt ovat olleet ennen kirkkoa johtajien vallankäytön väline, ja kirkko käyttää niitä samassa merkityksessä. Kaksinaismoralismi on huipussaan, kun tosikirkkouskova tappaa eläimiä ja lausuu kymmentä käskyä kirkossa, ja uskoo olevansa käskyjen toteuttaja ja hyvä ihminen.

ÄLÄ, ÄLÄ, ÄLÄ on se mantra jota uskonto ja valtakirkkomme jauhoi vuosisatoja ja jauhaa edelleen...

Kun asiaa katsotaan oikein ilman tietyn värisiä (minkään värisiä) laseja, niin ei niitä käskyjä kovin tarkkaan noudateta, mutta olennaisempaa on, ettei niitä ole edes aikomus noudattaa. Kirkko ja uskovat muokkaavat niitä aina itseään varten, käskyjen totaalinen noudattaminen on tarkoitettu niitä muita varten…

Viidesosa suomalaista ei kuulu kirkkoon, mutta tätäkin suurempi osa pitää kirkon maailmankuvaa vääränä ja moraalikoodistoa vanhentuneena.

Eikä tässäkään vielä kaikki: Valta-asemaansa takertuneen kirkon ja sen aivopestyjen puolustajien ei ole omasta mielestään soveliasta alentua keskustelemaan aidosti hyvästä elämästä.

Kuumaa puuroa – eli peruskysymystä todellisesta uskonvapaudesta – kierretään uhkailemalla kauhukuvilla, mitä tapahtuu jos... tai mitä on saatu aikaan kun... ja vetoamalla oman moraalin mukaisesti toisten kunnioittamiseen ja siihen, että kukaan muu ei tee asioita kuten kirkko. Näin kysymykseen uskonnonvapaudesta ei tarvitse vastata kun siirretään keskustelu toisaalle.

Ja vielä: olennaista on kaksinaismoralismi uskovilta eikä se, onko tämän kirjoittaja hyvä ihminen. Kymmenen käskyn noudattaminen vertailukohtana vastaus on, että ei ole.

Merkillistä muuten, että moraali on olevinaan hyvää, kun se tulee Raamatusta tai oikeastaan sen tulkinnasta, mutta sitten se on huonoa, kun alkulähde onkin jossain täysin muualla, vaikka se olisi identtisesti täysin samaa kuin edellä mainittu.

Ahti Pontinen

Ahti Pontinen on nimimerkki, jonka kirjoituksia on julkaistu useissa medioissa. Voit lähettää palautetta myös suoraan: ahti.pontinen@hotmail.com

Avainsanat: Ahti Pontinen, moraalikäsitykset, kaksinaismoralismi, laitoskirkko, Raamatun tulkinta, uskonto ja valta, suvaitsevaisuus, nimikristillisyys, uskonnonvapaus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini