Vanha sanonta kuuluu: jos vanhemmat voivat hyvin, perheessä lapsetkin voivat hyvin. Tämä pitänee paikkansa myös työyhteisössä. Ainakin työhyvinvointiin - tai siitä puhumiseen - on viime vuosina panostettu. Työterveyslaitos julkaisi juuri oman strategiapakettinsa siitä, miten hyvinvointia pitäisi organisaatiossa johtaa ja kuuluisa Himanenkin sanoi kuuluisassa tulevaisuusskenaariossaan (tai ainakin jossakin haastattelussa), että suomalainen työ ja tuottavuus rakentuu työhyvinvoinnin varaan.
Vanha sanonta kuuluu: jos vanhemmat voivat hyvin, perheessä lapsetkin voivat hyvin. Tämä pitänee paikkansa myös työyhteisössä. Ainakin työhyvinvointiin - tai siitä puhumiseen - on viime vuosina panostettu. Työterveyslaitos julkaisi juuri oman strategiapakettinsa siitä, miten hyvinvointia pitäisi organisaatiossa johtaa ja kuuluisa Himanenkin sanoi kuuluisassa tulevaisuusskenaariossaan (tai ainakin jossakin haastattelussa), että suomalainen työ ja tuottavuus rakentuu työhyvinvoinnin varaan.
Työelämässä hyvinvoinnin tiedetään liikkuvan neljän ulottuvuuden varassa. Työn mielekkyys, omat voimavarat, työn hallinta ja työyhteisön tuki ovat ratkaisevia tekijöitä. Yhden palikan puutetta voi jossain määrin kompensoida toisella, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Jos tuntee tekevänsä turhaa työtä tai kukaan ei sitä arvosta, ei kiva fiilis kahvitunnilla (onko sellaisia enää?) pitkälle auta. Jos kotona menee kerta kaikkiaan päin prinkkalaa, kärsii unihäiriöistä tai veriarvot ovat sekaisin, hyvä asema tai ennen niin unelmainen työ alkaa tuntua tervalta. Jos uusi ohjelma tai projekti tuntuu omille taidoille ylivoimaiselta, ei lämmitä vaikka esimies tai kollegat kuinka kannustaisivat.
Esimies on pantu paljon vartijaksi myös työyhteisön ja henkilöstön hyvinvoinnin edistämisessä ja ylläpitämisessä. Se ei toteudu vasemmalla kädellä, vaan siihen on keskityttävä. Johdettava. Uskallettava etsiä tietoa ja pyytää myös apua. Ja sitä on johdettava ainakin siinä mielessä edestä, että myös esimiehen on itse voitava työssään hyvin. Kuka huolehtii esimiehen ja yrittäjän työhyvinvoinnista?
Aila Wallin
Aila Wallin on organisaatiokonsultti, joka yksinyrittäjänä on jo parin kymmenen vuoden ajan tarjonnut erilaisille julkisen ja kolmannen sektorin sekä pk-yritysten työyhteisöille, esimiehille ja henkilöstölle työnohjausta, työyhteisövalmennusta ja koulutusta. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, työnohjaaja ja sosiaalityöntekijä. Hän myös tutkii ja kirjoittaa mm. työstä, työnohjauksesta, työelämästä ja perheistä. Hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa on tällä hetkellä monikulttuuriosaaminen. Hän suhtautuu elämään ja sen eri elementteihin yhtä aikaa ihmetellen ja iloitellen, nöyrästi ja ylpeästi. www.awailable.com
Tämä on totta. Ihan kaikkea ei kuitenkaan pidä laskea kokonan esimehen ja johtajan varaan vaan koko työyhteisössä ns. alaistaidot ovat tärkeitä. Kärjistetyimmillään yksi voi pilata muiden hyvän työn.
Toisaalta on johdon vastuulla, oikeat valinnat ja potkujen antaminenkin. Ne on tehty osin vaikeaksi tai kalliiksi Suomessa.
Sama henkilö, jonka syytä suoraan tai völillisesti ongelmat ovat syytävät usein johtoa, vaikka itse juuri tämä henkilö pitäisi jopa poistaa organisaatiosta tai olisi pitänyt poistaa jo ajat sitten, kenties ei olisi pitänyt ikinä valitakaan.
Ay ihmiset sanovat, että ihmisen oppii tuntemaan 4kk:n koeahjan aikana, mikä ei pidä paikkaansa. Eihän jotkut tunne edes aviopuolisioon vaikka on ollut yhteistä eloa vuosikymmeniä!
Asennevammaisia on paljon esim. luottamusmiehinä ja niistä ei meinaa päästä millään eroon...
Asennevammainen ihminen hyvin harvoin tiedostaa ja tunnustaa oman asenteensa negatiivista vaikutusta.
Koko työhyvinvointi lähtee asenteista.