Koskaan ennen ei niin monelle ole maksettu ajattelusta kuin nykyään ja silti moni vain sipaisee.

Ajattelu on nimittäin raskasta työtä. Näin kirjoittaa David Rock kirjassaan Your Brain at Work. Ihminen pystyy pohtimaan keskittyneesti vain lyhyen hetken ennen uupumistaan. Monille se on tunti. Toisille se voi olla kolme tuntia.

Toimitusjohtaja Jani kertoi kuinka asiakaspalaveri oli vienyt mehut. Tiedän tunteen. Pidän omat asiakassessioni maksimissaan kolmen tunnin mittaisina, koska ne kuluttavat energian. Kaikki eivät sitä tiedä. He luulevat ihmisen kestävän miten pitkään tahansa, mutta päivän kestävä seminaari on lopussa jo aika puuroa.

Ajattelusta maksetaan palkkaa. Palkanansaitsijoita kutsutaan tietotyöntekijöiksi. Eikä syyttä. Heidän odotetaan ajattelevan, mutta moni laiskottelee.

Mutta ihmiset ajattelevat vähän. He toimivat usein automaattiohjauksella aivojen limbisen järjestelmän ohjaamina. Limbinen järjestelmä osallistuu motivaation ja tunteiden säätelyyn. Se on vaistojen maailmaa.

Ihmisen eläimelliset vaistot käsittelevät kahta asiaa: pako ja hyökkäys. Ja valinta tapahtuu nopeasti.

Tapasin Jannen. Hän oli ollut vähän aikaa toimitusjohtajana. Vastaa pari kuukautta. Hän oli antanut potkut kolmelle johtoryhmän jäsenelle ensimmäisessä kokouksessa. Oli ollut syyttelyä ja nimittelyä. Kuulemma henkilökohtaisuuksiin oli menty ja tunteet kävivät kuumina.

Tyypilistä limbisen aivojärjestelmän vallankaappausta kolmen pukarin ja Jannen aivoissa. He olivat ajattelemattomia.

Limbinen järjestelmä on toki myös hyödyllinen. Se turvaa meitä leijonien hyökkäyksiltä ja ellei meidän esi-isillämme olisi ollut sitä, ei meitäkään olisi leijonan syötyä esi-isämme ja -äitimme. Vaistot ovat pelastaneet meidät.

Samalla kun vaistojen varainen toiminta on kevyttä, kuluttaa vähän energiaa, on nopeaa ja hyödyllistä, se on myös usein haitta.

Oren Klaf kertoo kirjassaan Pitch Anything kuinka myydään investoijille miljoonien dollarien diilejä. Luulisi analyyttisyyden olevan tärkeintä rahamiehille myytäessä, mutta Klaffin mukaan investoria ei pidä pyytää ajattelemaan. On myytävä hänen vaistoilleen, joita Klaf kutsuu liskoaivoiksi.

Voimme ajaa vaistojen varassa autolla tuntitolkulla. Energia riittää.

Mutta kun opettelimme ajamaan autoa oli opetustunti kuluttavaa ja energiaa syövää. Sama energiasyöppö, uusien aivoratojen muodostaminen tapahtuu opetellessamme uusia asioita työssä.

Ja kuten aina ihmisen historiassa aikaisemminkin, uusi asia on ensin ajatus ja sitten siitä tulee toistolla rutiinia ja vaistomaista toimintaa.

Kaikilla on aivot, mutta surullinen tosiasia on, etteivät kaikki halua käyttää niitä. Syy on energia. Aivojen käyttö on raskasta. Se voi olla tuskallista. Se on aivan toista kuin viihde, joka on kevyttä eikä rasita. Siksi se on viihdettä eikä työtä.

Organisaatioteorian mukaan ylemmän kerroksen aikajänne on pidempi kuin alemman kerroksen. Toisin sanoen, toimitusjohtajan aikajänne on oltava pidempi kuin alimmassa organisaatiokerroksessa työskentelevän henkilön.

Aikajänteen pituuden kasvu lisää monimutkaisuutta, suurentaa älyllistä haastetta ja edellyttää parempaa ajattelua. Kaikista ei ole siihen. Heidän asemansa on alemmassa kerroksessa.

Mutta jos haluaa kivuta ylös organisaation hierarkiassa niin on ajateltava. Kannattaa tehdä kuten Peter Drucker neuvoo.

Yksi 1900-luvun merkittävimmistä liiketoiminnan ajattelijoista Peter Drucker neuvoo tutkimaan milloin on virkeimmillään ja tekemään suurta ajattelua vaativat työtehtävät silloin. Jollekin se on aamulla. Toiselle iltapäivällä. Tärkeintä on tunnistaa ajankohta ja varata kalenteriin aikaa sen mukaan. Muulloin tehdään rutiinit.

Heikki Matias Luoma
Uusin ladattava e-kirja: Strategian toteutus myyntitoiminnassa