Lama yhdistää taas ihmisen ja luonnon

Taantuman aikana luontoon liittyvät harrastukset ovat lisääntyneet, ja ihmiset haluavat ymmärtää luontoa entistä enemmän. Ihmiset ovat osa luontoa, vaikka usein ajattelemme, ettemme ole enää siitä riippuvaisia. Kuitenkin kaikki toimintamme vaikuttaa luonnon vuorovaikutussuhteiden kautta myöhemmin jopa itseemme.

Laman aikana ihmisten luontokokemuksista tulee yhä tärkeämpiä keinoja päästä irti arjen paineista. Luonnosta haetaan rauhaa ja henkisyyttä. Luontokiinnostuksen kasvu on huomattu myös harrastusmuotojen lisääntymisenä, kun muun muassa retkeily-, kalastus- ja metsästysvälineiden kysyntä on kasvanut. Eläintarhoissa käynti, lemmikkien pito ja jopa puutarhanhoitokin ovat yleistyneet. Television luontodokumenttien katsojamäärät ovat lisääntyneet.

- Luontoon liittyvien harrastusten parissa koemme pääsevämme lähemmäksi juuriamme. Ihmiset ovat kiinnostuneita luonnosta jo pelkästään oman uteliaisuutensa vuoksi. Haluamme tietää, miten jokin asia toimii. Ymmärtämällä luontoa ja muita nisäkkäitä ihminen ymmärtää enemmän myös itsestään, alkuperästään ja käyttäytymisestään. Vaikka luontoa ja eläimiä on tutkittu paljon, on meillä silti vielä paljon opittavaa. Tutkimus tuottaa meille jatkuvasti uutta tietoa ja uusia lajeja löydetään jatkuvasti, kertoo Luonnossa: Nisäkkäät -teossarjan päätoimittaja Jonna Katajisto.

Kiinnostus luontoon vaihtelee paljon eri maissa, mutta myös Suomen sisälläkin. Siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten uskonto ja taloudellinen tilanne. Toisaalta luontokiinnostus on hyvin yksilöllistä ja osin jo lapsena opittua. Toisinaan ”hirvikärpänen puree” vasta aikuisena.

Ihminen on yksi uhka

Kun ihmiset uhraavat taas ajatuksiaan enemmän luonnolle, päätoimittaja Katajisto toivoisi, ettemme unohtaisi omaa vaikutusvaltaamme luonnon suhteen – niin sen säilyttämisessä kuin tuhoamisessakin. Maanviljelyn keksimisestä lähtien olemme uusien innovaatioiden myötä kyenneet venyttämään omaa elintilaamme muun luonnon kustannuksella. Ilmastonmuutoksen kiihdyttäminen ja liikakalastus ovat merkittävimpiä esimerkkejä ihmisen vaikutuksista. Esimerkiksi nisäkkäiden kannalta elinympäristöjen hävittäminen ja muuttaminen lajeille sopimattomaksi on suurin ihmisen aiheuttama uhka.

- Ihmisten olisi hyvä muistaa, että mekin olemme nisäkkäitä ja myös riippuvaisia luonnon vuorovaikutussuhteista. Kaikki tekemämme vaikuttaa johonkin asiaan luonnossa, ja ennemmin tai myöhemmin nämä vaikutukset tuntuvat myös omassa elämässämme, päätoimittaja Jonna Katajisto mainitsee.

Olemme evoluution osa

Ihmiset ajattelevat olevansa erillinen osa luontoa, mutta niin ei todellisuudessa kuitenkaan ole. Evoluutiota tapahtuu koko ajan, joskus nopeammin, toisinaan hitaammin. Evoluutiolle ei ole päätepistettä, eikä se johda täydellisiin ratkaisuihin, sillä eliöiden ja elottoman luonnon vuorovaikutukset muuttavat olosuhteita jatkuvasti.

- Elämä on evoluutiota. Esimerkiksi se, että kausi-influenssa tulee joka talvi erilaisena ja toiset sairastuvat siihen ja toiset eivät, on myös evoluutiota. Usein evoluutiota ajatellaan virheellisesti suoraksi linjaksi, esimerkiksi "ihminen on kehittynyt simpanssista". Sen sijaan ihmisellä ja simpanssilla on kaukainen yhteinen esi-isä. Molemmat ovat ajan myötä muotoutuneet siitä sattuman ja luonnonvalinnan kautta toisistaan riippumatta omanlaisiksi lajeikseen, toteaa Luonnossa: Nisäkkäät -teossarjan päätoimittaja Jonna Katajisto.