Konkurssiuhka tuo unettomia öitä ja painostavia päiviä

Työnantajayrityksen taloudellisista vaikeuksista alkavat usein henkilöstön painajaisunet. Sisään kävelee mustapukuisia miehiä, ovet salvataan, tilistä ei ole tietoa ja omakin maine mustuu. Ukset eivät kuittenkaan sulkeudu kertaläimäyksellä, eikä tapaus tahraa työhistoriaa.

Työnantajan konkurssi on aina ikävä uutinen työntekijöille. Taustalla kummittelee paitsi pelko ansiotason romahtamisesta, myös sosiaalisen verkoston purkautumisesta. Tuttu ja turvallinen ympäristö on poispyyhkäisty ja arjen kiintopiste katoaa.

Usein kuitenkin pahimmaksi ajanjaksoksi luonnehditaan lopullista rysähdystä edeltävä epätietoisuuden vaihe.

- Raskainta oli konkurssia edeltävä, alati vahvistuva aavistus suurista taloudellisista vaikeuksista. Asiasta ei suoraan puhuttu, vaan se oli tabu, julkinen salaisuus. Oli vain yritettävä olla normaalisti, vaikka yöunet alkoivat jäädä vähiin, kertoo konkurssin kokenut Katja.

Jännitystä, itkua ja uupumusta

- Henki työpaikalla tulehtui, kun kaikki olivat kireänä jännityksestä. Työn tekemisestä katosi ilo ja motivaatio, päivät olivat pakonomaista puurtamista. Silti olin aamuisin iloinen, kun oli vielä työpaikka, mihin mennä. Työpisteeseeni päästyäni ahdistus alkoi kuitenkin taas ottaa niskalenkkiä. Eestaas sahaavat mielialat alkaen toiveikkuudesta, "jospa sittenkin selvitään" -ajattelusta kertakaikkiseen "hällä väliä" -fiilikseen asti ja pelko tulojen menetyksestä rassasivat jatkuvasti, Katja kertoo.

- Kun tieto konkurssista sitten tuli, ensin pääsi itku ja sitten tuli helpotuksen sekainen uupumus.

Parin viikon voimien keruun jälkeen Katja aloitti uuden työpaikan etsimisen. Nyt hän on uuden työnantajan palveluksessa ja pitää yhteyttä lähimpiin entisiin työtovereihinsa vapaa-ajallaan.

- Joillekin sopii välitön siirtyminen seuraavaan paikkaan, jos sellainen vain on tarjolla. Itselleni teki hyvää käsitellä asia rauhassa ja nukkua muutama pitkä yöuni. Omalla kohdallani kävi onnellisesti, löysin uuden työn entisten asiakkaideni keskuudesta. Kaikilla asiat eivät ole näin hyvin - ikävä kyllä konkurssi tarkoittaa epäonnisempien kollegojeni kohdalla rankaa tulotason alenemista sekä elintason uudelleen suunnittelemista. Konkurssi on aina inhimillinen tragedia, niin työntekijöille kuin yrittäjillekin.

Työntekijöistä huolehditaan

Työnantaja saattaa ennakoida konkurssin ja kertoa siitä etukäteen työntekijöilleen. Useimmiten kuitenkin vasta pesänhoitaja selvittää työntekijöille konkurssin alkamisen ja siihen liittyvät toimet.

- Pesänhoitajan velvollisuus on hoitaa työsuhteisiin liittyvät asiat ensi tilassa konkurssiin asettamisen jälkeen. Näihin kuuluvat tyypillisesti työsopimusten irtisanominen, palkkaturva-asioiden hoitaminen ja palkkasaatavakysymysten selvittäminen. Hyvä pesänhoitotapa edellyttää, että ainakin suuremmilla työpaikoilla pesänhoitaja järjestää näitä asioita käsittelevän tiedotustilaisuuden, konkurssiasiamies Eeva Arko-Koski kertoo.

Konkurssitilanteissa irtisanomisaika on 14 päivää, jonka aikana työntekijöillä on velvollisuus jatkaa työn tekemistä, ellei toisin ilmoiteta.

- Työntekijän palkkasaatavat on turvattu palkkaturvajärjestelmän kautta, ja pesänhoitaja tekee usein palkkaturvahakemuksen kaikkien työntekijöiden puolesta. Hänen velvollisuuksiinsa kuuluvat myös työ- ja palkkatodistuksen antaminen, verokorttien palauttaminen sekä verottajalle ja eläkelaitoksille menevistä ilmoituksista huolehtiminen.

On myös mahdollista, että konkurssipesä jatkaa liiketoimintaansa kahden viikon irtisanomisajan jälkeenkin.

- Tällöin pesähoitaja yleensä solmii uudet määräaikaiset työsopimukset tarvitsemiensa työntekijöiden kanssa. Jos liiketoiminnalle löytyy myöhemmin uusi jatkaja, voivat työntekijöiden työsuhteet jatkua edelleen uuden yrityksen palveluksessa.

Entä jollei työnantaja ole kyennyt tai halunnut huolehtia ennakonpidätyksistä tai eläkemaksuista? Joutuuko työntekijä korvaamaan kulut omasta pussistaan?

- Työntekijät eivät ole vastuussa työnantajan laiminlyönneistä tällaisten tilitysten suhteen, lohduttaa Arko-Koski.

Tahraako konkurssi työntekijän nimen?

Konkurssi ei jätä tahraa työntekijän omaan työhistoriaan, eikä työntekijällä ole konkurssitilanteessa erityistä toimimisvelvollisuutta.
Toisinaan kuulee kauhutarinoita henkilökohtaisesta omaisuudesta, joka on jäänyt nyykähtäneen yrityksen suljettujen ovien taakse.

- Näin ei pitäisi käydä, sillä työntekijöiden henkilökohtaiset työvälineet tai muut työpaikalla olevat esineet eivät luonnollisestikaan kuulu konkurssipesään, vaan työntekijällä on oikeus saada ne mukaansa. Epäselvistä kysymyksistä kannattaa aina neuvotella pesänhoitajan kanssa, Arko-Koski tarkentaa.

Teksti: Kirsi Kyllönen
Kuva: Pasi Pitkänen