Hyvinvointialalle tarvitaan lisää tekijöitä

Seuraavan kymmenen vuoden aikana puolet sosiaali- ja terveysalan henkilöstöstä jää eläkkeelle, eivätkä tulevat ikäluokat kata henkilöstötarvetta. Työvoimatarpeet voidaan tyydyttää, jos samanaikaisesti parannetaan alan tuottavuutta ja vaikutetaan palvelutarpeen syntymiseen. Palvelutarpeiden myöhentäminen ja muuttuva palvelujen kysyntä edellyttävät uusia palvelukonsepteja ja niitä toteuttavaa yritystoimintaa. Uudet konseptit puolestaan edellyttävät uudistuvaa osaamista yrittäjiltä ja henkilöstöltä.

Nämä ovat keskeiset johtopäätökset työ- ja elinkeinoministeriön TEM:n kesäkuussa julkaisemasta selvityksestä Hyvinvointialan kehittäminen. Julkaisussa kartoitetaan osaavan työvoiman saannin, yritystoiminnan ja tuottavuuden kehitystä ja kehittämistarpeita sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Mittavat työvoimatarpeet

Koulutetun sosiaali- ja terveysalan henkilöstön määrä on 361 000. Alan työttömyys on vähäistä, ja siinä esiintyy alueellista kohtaanto-ongelmaa: työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat ovat sijoittuneet eri alueille.

Mikäli väestön palvelutarve pysyy ennallaan, tarvitaan sosiaali- ja terveysalalle 200 000 työllistä lisää vuoteen 2040 mennessä. Jos ikääntyvän väestön palvelutarvetta saadaan myöhennettyä viidellä vuodella, arvioidaan uutta työvoimaa tarvittavan samana aikana noin 70 000. Mikäli sen lisäksi tuottavuus kasvaisi puoli prosenttia vuodessa, selvittäisiin nykyisellä henkilöstömäärällä.

Tulevaan työvoimapulaan on haettava lisäystä alan vaihtajista, työvoiman ulkopuolella olevista ja työttömistä. Alan asiantuntijat esittivät ratkaisuiksi muun muassa lyhyempään koulutukseen perustuvan uuden ammattitutkinnon perustamista (hoiva-avustaja), johtamisen kehittämistä, töiden joustavampaa organisointia ikääntyvän henkilöstön työssä pitämiseksi ja alan vetovoiman vahvistamiseksi. Työperusteiseen maahanmuuttoon liittyen odotetaan toimijoiden roolien selkeyttämistä sekä riittävästä kotouttamisesta, erityisesti kielikoulutuksesta huolehtimista.

Yritystoiminnan kehittäminen

Terveydenhuollossa yksityisen toiminnan osuus on kasvanut 1990-luvun puolesta välistä lukien. Yksityinen toiminta ei enää pelkästään täydennä julkista terveydenhuoltoa, vaan se on alkanut jo osittain korvata julkista toimintaa. Sosiaalipalveluissa yksityisen palvelutuotannon määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kaksinkertaistunut. Yksityisen kasvun taustalla on kuntien palvelutuotannon avautuminen kilpailulle.

Terveyspalvelujen pienyritysvaltaisuudesta huolimatta muutaman suuren yli 250 työntekijän yrityksen markkinaosuus on merkittävä. Kokonaisuutena yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluyritysten kenttä on kuitenkin hyvin pienyritysvaltaista.

Yritysten koon kasvu tai verkottuminen lisäisivät toimitusvarmuutta ja neuvotteluvoimaa esimerkiksi kuntien hankinnoista kilpailtaessa. Pienet yritykset tarvitsisivat kuitenkin tietoa ja tukea palvelutoiminnan laajentamiseen "yhden luukun" periaatteella. Alan toimijoilla ei selvityksen mukaan ole myöskään tietoa yritys- ja riskirahoitukseen liittyvistä mahdollisuuksista, mikä hidastaa toiminnan laajentamista.

Tuottavuuden sijasta tuloksellisuutta

Kartoituksessa todetaan myös, että hyvinvointialalla tuottavuuden sijasta olisi kyettävä mittaamaan tuloksellisuutta, joka käsittää myös laadun ja vaikuttavuuden. Valtakunnallisia mittareita hyvinvointialan tuloksellisuuteen ei ole olemassa.

Kartoituksen tuloksia käytetään TEM:n hyvinvointihankkeessa (HYVÄ) valmisteltaessa strategialinjauksia hyvinvointialan työ- ja elinkeinopoliittiseksi kehittämiseksi. Linjauksiin perustuvat toimenpiteet käynnistetään ministeriössä syksyn 2009 aikana.

Selvitys on luettavissa osoitteessa www.tem.fi/julkaisut.