Ihalainen: Lähetettyjen työntekijöiden asema paranee uudella EU-direktiivillä

Työministeri Lauri Ihalainen on tyytyväinen, että Euroopan parlamentti hyväksyi 16.4.2014 täysistunnossaan lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanodirektiivin. Sillä varmistetaan, että työnantajat noudattavat lähetettyjen työntekijöiden työehtoja käytännössä.

– Täytäntöönpanodirektiivi on merkittävä edistysaskel työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi. Direktiivin ansiosta lähetettyjen työntekijöiden työehtojen valvonta tehostuu, ministeri Ihalainen painottaa.

Lähetetyt työntekijät ovat työntekijöitä, jotka toisessa valtiossa oleva työnantaja lähettää tilapäisesti työhön toiseen EU-maahan tarjotessaan rajat ylittäviä palveluita. Suomessa lähetettyjä työntekijöitä on paljon esimerkiksi rakennusalalla.

Direktiivi torjuu väärinkäytöksiä määrittelemällä esimerkiksi, millaisissa tilanteissa on kyse aidosta työntekijän lähettämisestä toiseen maahan. Se tehostaa jäsenvaltioiden yhteistyötä sähköisellä tiedonvaihdolla, jotta viranomaiset saavat työntekijöiden työehdoista helpommin tietoa. Lisäksi työntekovaltion viranomaisten tulee yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa tiedottaa työsuhteen ehdoista ulkomaisille palveluntarjoajille entistä aktiivisemmin.

Seuraavaksi EU:n ministerineuvosto vahvistaa säädöksen, jonka jälkeen jäsenmaiden täytyy viedä direktiivin muutokset kansalliseen lainsäädäntöön kahden vuoden kulussa.

Työehtojen valvonta tehostuu

Direktiivi määrittelee hallinnolliset vaatimukset ja valvontakeinot, joita työntekovaltio voi käyttää turvatakseen työsuhteen vähimmäisehdot. Työntekovaltion viranomaiset voivat vaatia ulkomaiselta työnantajalta esimerkiksi ennakkoilmoitusta lähetettävistä työntekijöistä sekä erilaisia työsuhdeasiakirjoja.

Direktiivi sallii myös, että työntekovaltio voi asettaa työnantajalle velvollisuuden nimetä yhdyshenkilö, joka toimii työntekomaassa viranomaisten kanssa. Yhdyshenkilö helpottaa esimerkiksi tarvittavien asiakirjojen lähettämistä ja vastaanottamista. Siten direktiivi tunnustaa Suomen lainsäädäntöön kuuluvan velvoitteen nimetä edustaja.

Direktiivi ei puutu Suomessa rakennusalalla käytössä olevaan veronumerojärjestelmään. Se sallii, että jäsenvaltiot ottavat tarvittaessa myöhemmin käyttöön uusia valvontakeinoja. Ne voivat vaatia myös muita sekä EU-oikeuteen että kansallisen lainsäädännön perustuvia toimia, joita tulee soveltaa tasapuolisesti kotimaisiin ja muista EU-maista oleviin toimijoihin.

– Suomelle oli tärkeää, että direktiivi mahdollistaa rakennusalan veronumeron kaltaiset kansalliset valvontakeinot. Tämä tavoite saavutettiin, Ihalainen korostaa.

Yhteisvastuu velvoittaa rakennusalaa

Direktiivin mukaan rakennusalalla täytyy noudattaa pakollista yhteisvastuuta. Se tarkoittaa, että lähetetyn työntekijän ulkomaisen työantajan Suomessa toimiva sopimuskumppani olisi vastuussa esimerkiksi siitä, että lähetetyille työntekijöille maksetaan vähimmäispalkkaa. Yhteisvastuu koskee kaikkia lähettämistilanteita eli alihankintaa, yritysten sisäisiä siirtoja ja työvoiman vuokrausta. Huolellisesti toiminut sopimuskumppani voidaan kuitenkin vapauttaa vastuusta.

Rakennusalan pakollisen yhteisvastuun sijasta jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön muita toimia, joiden avulla ne voivat puuttua väärinkäytöksiin. Suomessa on jo nyt käytössä esimerkiksi työnantajan huolellisuutta korostavia toimia. Muilla aloilla yhteisvastuun käyttöönotto on jäsenvaltioille vapaaehtoista.

Lähetettyjen työntekijöiden työehdot on jo määritelty aiemmassa direktiivissä. Uusi direktiivi tehostaa niiden toimeenpanoa.

Teksti: TEM