Tavoite tekee yrityksestä ja johtajasta suuren

Mikä erottaa hyvän yrityksen loistavasta? Millainen on todellinen huippujohtaja? Nordic Business Forumissa esitelmöineen bisneskirjallisuuden kuninkaallisen Jim Collinsin mukaan olosuhteilla ei ensinnäkään ole merkitystä. Parhaat yritykset syntyvät ja menestyvät kaikenlaisissa oloissa.

Hyvää onnea saattaa menestystarinoissa olla mukana, mutta kaikki saavat joskus onnenkantamoisena h-hetkensä. Hyvät yritykset ja johtajat kykenevät hyödyntämään sen, koska noudattavat periaatteitaan.

Collins on loistava esiintyjä. Hän puhuu selkeästi ja kiirehtimättä, dramatisoiden taitavasti puheensa avainkohtia. Vauhtiin hän pääsi peratessaan johtamisen myyttejä.

Collinsin mukaan yritykset tuijottavat liikaa johtajan ominaisuuksia. Oleellista on, että johtajaa kantaa kirkas visio yrityksensä tavoitteesta ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä.

– Johtaminen tapahtuu omalla esimerkillä. Kun alaiset näkevät johtajan ponnistelevan aina yhteisen tavoitteen eteen, seuraavat he ilman pakkoa. Hyvä johtaminen ei ole vallankäyttöä vaan innostamista.

Jos Collins tuntisi suomalaista kulttuuria, nostaisi hän esimerkikseen varmasti Tuntemattoman sotilaan Vilho Koskelan. Hän ei käyttänyt muuta valtaa kuin alaistensa rikkumatonta kunnioitusta. Koskelan teki aina sen, mikä oli ryhmän ja sodan kannalta parasta. Sen vuoksi ryhmä seurasi johtajaansa nurkumatta.

Koskela oli vaatimaton mies, mutta yhteisen tehtävän tajuaminen teki hänestä karismaattisen johtajan, joka valoi ryhmäänsä lujan yhteishengen.

– Karisma syntyy tehtävästä, ei suuresta egosta ja henkilökohtaisesta kunnianhimosta, Collins korostaa.

Johtajan keskeinen tehtävä on koota yritykseen ihmisiä, jotka jakavat intohimoisesti saman vision. Se luo yhteishengen, jonka synnyttyä organisaatio ei ole riippuvainen yksittäisistä jäsenistään, edes johtajasta. Yrityksen sisäisestä kulttuurista tulee itsenäinen organismi, joka uusiutuu henkilöstön muutoksista huolimatta.

– Kun yrityksellä on vahva kulttuuri, kukaan ei ole korvaamaton.

Collins pitää tehtävään sitoutumista niin tärkeänä, että siitä on tehtävä ykköskriteeri henkilöstövalinoissa. Työnhakijan menestys tulee vasta sen jälkeen.

Applen luonut Steve Jobs oli Collinsille suuri johtaja. Häntä siivitti visio käyttäjäystävällisen tietokoneen kyvystä mullistaa yhteiskunta. Hän ajoi näkemyksensä vimmaisesti alaisiinsa.

– Suurella yhtiöllä on oltava suuri tavoite. Pelkkä raha se ei voi olla. Jobs halusi tietokoneistaa maailman, minkä rinnalla hänen oma menestyksensä oli toissijaista. Se teki Jobsista suuren johtajan ja yrittäjän.

Suuren yrityksen arvot ja visio säilyvät, vaikka henkilöstö ja käytännöt muuttuvat. Jos yritys kadottaa kulttuurinsa, ajautuu se vaaraan. Applessa niin tapahtui, kun yhtiö potki Jobsin ulos ja hylkäsi hänen missionsa. Apple suistui syöksykierteeseen, joka oikeni vasta yhtiön myönnettyä virheensä ja Jobsin palattua taloon.

Yrityksen strategiassa on oleellista pitkäjänteisyys ja kurinalaisuus. Collins puhuu marssisuunnitelmassa. Käsitettä hän valottaa Roald Amundsenin ja Robert F. Scottin retkikuntien kilpajuoksua Etelänavalle 1911. Amundsen voitti kisan ja piti retkikuntansa hengissä, koska hän ennakoi ongelmat ja kulki aina suunnitellun päivämatkan olosuhteista riippumatta. Scott ahnehti hyvässä säässä liian pitkiä etappeja, mikä kostautui tuhoisana väsymyksensä huonon sään iskiessä.

– Yritystenkin täytyy noudattaa kasvusuunnitelmaansa. Jos ne ahnehtivat hyvässä suhdanteessa liikaa kasvua, suhdanteen heikentyminen tuottaa vaikeuksia. Pitkän aikavälin kasvu jää heikommaksi muutamasta hurjasta vuodesta huolimatta, Collins puntaroi.

Koko yrityksen on uskottava tiukasti tavoitteeseen ja strategiaan. Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin ikävät tosiasiat torjuva optimismi.

– Hyvä yritys ja johtaja ovat tuottavasti vainoharhaisia. Ne ottavat huomioon ennakolta ikävimmätkin vaihtoehdot, koska niitä jokainen yritys kohtaa. Se oli Amundsenin vahvuus.

Teksti: Heikki Ikonen
Kuva: nbforum