Kauan on jauhettu sanontaa: "Naisen euro on 80 senttiä miehen eurosta." Onko kukaan huomannut, että yrittäjän euro on 50 senttiä palkansaajan eurosta?

Tasa-arvokeskustelua on paljon. Viime aikoina esillä olleita asioita ovat muun muassa asevelvollisuus - miksi se on miehillä mutta ei naisilla, ja pitäisikö yleistä asevelvollisutta enää olla.

Tämä on aina oikein löpinöiden löpinää. Viimeksi asiaa käsiteltiin muun muassa TV1:n A-talkissa torstaina 20.11. Kuten arvata saattoi, lopulta mentiin siihen, että kysyttiin miksei yleinen asevelvollisuus koske tasa-arvon nimissä molempia sukupuolia. Unohtamatta sitä, että pääasia oli yleinen asevelvollisuus sinänsä, kukaan ei taaskaan uskaltanut kysyä onko se tasarvoa, että kaikilla on samalla tavalla.
Eikö silloin epätasa-arvon paikka ole, että emme ole kaikki samanlaisia ja miehet eivät esimerkiksi synnytä. Tehkää nyt joku ihmessä kantelu tasa-arvovaltuutetulle jos huomaatte jonkun eron!

Palkkatasa-arvokeskustelussa elämään on jäänyt naisen euron pienuus miehen euroon verrattuna, eli tuo kuuluisa sanonta ”Naisen euro on 80 senttiä”. Sanonta juontaa juurensa 20 prosenttiyksikön palkkaerosta, joka kuvaa naisten ja miesten säännöllisen työajan keskimääräisten kuukausiansioiden eroa. Tämä prosenttiluku kertoo naisten ja miesten töiden erilaisesta palkkauksellisesta arvostuksesta ja eri sektoreiden erilaisesta palkanmaksukyvystä ja rahoituspohjasta. Sitä voidaan pitää yleisenä tasa-arvoindikaattorina, mutta se ei ole samapalkkaisuusmääritelmän mukainen palkkaeroindikaattori. Samanlaisissa tehtävissä samalla toimialalla palkkaerot ovat merkittävästi pienemmät.

Sen sijaan erikoista on, että yrittäjä maksaessaan saman suuruisen määrän eläkevakuutusmaksua (nyt ei puhuta vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksuista eikä itselleen palkkatuloa maksavista yrittäjistä) on eläkekertymä merkittävästi pienempää kuin palkansaajalla. Siis samalla summalla. Tässä on merkittävä epätasa-arvon kohta. Erityisesti siksi, että yrittäjällä on vielä yrittäjäriski, ei siis samanlaista yhteiskunnnan antamaa sosiaaliturvaverkkoa kuin palkansaajalla.

Yrittäjällä ei ole myöskään mitään ilta-, yö- tai muita lisiä, pekkaspäiviä tai muita saavutettuja etuja, jotka joku maksaa.