Kovin harva haluaa oikeasti parantaa maailmaa. Tai haluaa, mutta ei ole valmis tekemään mitään itse asian eteen. Käytännössä yrittäjä on kuitenkin juuri tällainen henkilö.
Kovin harva haluaa oikeasti parantaa maailmaa. Tai haluaa, mutta ei ole valmis tekemään mitään itse asian eteen. Käytännössä yrittäjä on kuitenkin juuri tällainen henkilö.
Kuka sitten on yrittäjä? Yrittäjä on eri asia kuin oman ennakkoveronumeron turvin itseään elättävä ammatinharjoittaja. Ammatinharjoittaja kun on nimensä mukaisesti ammattiaan harjoittava henkilö. Kaikki kunnia taitaville ja ahkerille ammatinharjoittajille.
Yrittäjä on kuitenkin eri asia. Suomen kielen sana yrittäjä on tosin hieman harhaanjohtava siinä mielessä, että siitä tulee mieleen henkilö joka vain yrittää, mutta ei onnistu. Kuvastaako se jotenkin suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan todellista suhtautumista yrittämiseen? Ehkäpä hyvinkin. Onhan yrittäjä monissa asioissa hyvinkin lainsuojaton verrattuna normaaliin palkansaajaan.
Moni Suomesta ulkomaille lähtenyt yrittäjä on sanonut, ettei missään tapauksessa enää ikinä palaa Suomeen kuin käymään. Joihinkin muihin maihin verrattuna yrittäjä on Suomessa monien ihmisoikeuksien ulkopuolella. Näitä ovat muun muassa työttömyysturva, muut tuet ja lainasaanti – puhumattakaan kaikesta siitä, mikä täytyy todistaa (kun yleensä asiat menevät niin päin, että kunnes toisin todistetaan).
Kuka sitten on yrittäjä ? Yrittäjä on henkilö joka pyrkii kehittämään liiketoimintaansa, yleensä kaikin mahdollisin tavoin. Kasvattamalla liikevaihtoa, henkilöstömäärää, liikevoittoa, koko yrityksen suuruutta niin koon kuin maineenkin tai lähes minkä tahansa seikan puolesta.
Oikea yrittäjä on hieman tai – kuten useimmat – täysin hullu työnarkomaani, jolle mikään ei riitä. Saattaapa mukana olla hieman psykopaattisiakin piirteitä. Yrittäjä haluaa olla kaikesta vapaa, mutta on oman yrityksensä vanki.
Jos yrittäjiä ei olisi, eipä olisi työpaikkojakaan. Vaikka yrittäjä on luonut nämä työpaikat omalla osaamisellaan ja valtavalla ahkeruudellaan, hänen palkkaamiensa työntekijöiden edut ovat kuitenkin yhteiskunnallisesti suojellumpia kuin yrittäjän edut. Silti perustehdastyöläinen edelleen katsoo yrittäjää kuin ennen vanhaan sonni uutta porttia, ainakin alitajunnassaan: mikähän tuokin luulee olevansa?
Tämä saattaa päteä suurelta osaltaan myös virkamies- vai pitäisikö nykyään sanoa henkilökoneistoon, josta valtionhallinto on yksi suuri osa. Erityisesti verottajan toimet ovat todellisuudessa useinkin yksittäisen henkilön tekemiä ratkaisuja.
Yrittäjä on erityisseurannan alla, onhan hänen rahaliikenteensä yleensä merkittävämpää kuin palkansaajan ja myös monin tavoin ongelmallisempaa vaihteluiden vuoksi. Eipä tule sitä samaa rahaa joka kuukausi. Julkisessa koneistossa ei ole mitään täysin yhtenäistä toimintatapaa, sanoi kuka mitä tahansa. Jokainen kokenut yrittäjä tietää, että on eri asia kuulua yhden veroviraston tai muun julkisen instanssin piiriin kuin toisen.
Yrittäjän toimia valvotaan enemmän kuin muiden ”kastien”. Yrittäjä ottaa riskejä enemmän kuin sata poliitikkoa yhteensä. Yrittäjän täytyy nimittäin elää reaalimaailmassa eikä siinä, mistä saa eniten ääniä.
Vaikka moni yrittäjä ei oikeasti olisikaan parantanut maailmaa, onpahan hän ainakin yrittänyt.
Pauli Vuorio
päätoimittaja
