Tuoreen uutisen mukaan EKP etsii tuoreita keinoja pankkien välisen luototuksen virkistämiseen, eli Amerikan peesissä todellakin mennään. Kunhan nyt keksisivät jotain järjelllistä.

Ihme touhua kyllä, ensin rahaa syydetään kuin humalainen merimies satamakapakassa, sitten sitä pihdataan hampaat irvessä kuin Roope Ankka. Totuuden pitäisi olla jossain siellä välissä, mutta vaikeaa tuntuu olevan löytää tasapaino pankkiherrain. Ei hevin uskoisi niillä liksoilla.

EKP yrittää varmasti samanlaisia keinoja kuin Fed, eli ostaa tai taata suoraan erilaisia laina- ja arvopapereita, jotta raha saataisiin pankeista liikkeelle yrityksille ja kuluttajille.

Tämä on tietysti vähän riskaabelia keskuspankkien kannalta, tappioita ei voi välttää, eivätkä ne ole kotikentällään käytännön luotto- ja pankkitoiminnassa. Mutta rahamarkkinoiden kuivuminen on niin suuri isku taloudelle, että keskuspankit pitävät sitä paljon suurempana riskinä kuin poikkeustoimien aiheuttamia tappioita.

Toivoa sopii, että lääkkeet löytyvät ja tehoavat tulematta liian kalliiksi. Virheitä tuskin voi välttää, kun radikaalisti uusia teitä avataan keskuspankkitoimintaan. Mutta talous kokonaisuudessaan virkistynee niiden avulla pikku hiljaa, joten kannattaa kokeilla - tähän hätään. Vanhaan malliiin varmasti palataan aikanaan, eli pankit hoitavat kenttätyön keskenään, keskuspankit hoitavat oman tonttinsa.

Jenkeissä korko pudotettiin jo liki nollaan. Ero euroalueen ohjauskorkoon on kolme prosenttia. Näin suurta eroa ei kai EKP voi sitten kauaa pitää yllä, jos se ero ei ole ennenkään ollut leveä?

Olen suuresti hämmästynyt, jos euroalueen ohjauskorko on kesällä yli kaksi. Se vahvistaisi euroakin eli heikentäisi vientinäkymiä. EKP on konservatiivisempi liikkeissään, mutta tulee Fedin perässä. Kun Suomessa jo hallituskin tutkii keinoja rahoittaa suoraan yrityksiä, keskuspankit tuskin rahapolitiikkaa voivat pitää kireämpänä kuin yleinen taloustilanne edellyttää. Edes niin jähmeä puulaaki kuin EKP.

Rahoituksen proffa Vesa Puttonen ennusti juuri, että euroalueen ohjauskorkokin painuu nollan pintaan. Jokos tämä viittaa deflaatiopelkoihin, se ei olisi silloin hyvä merkki kyllä. Sikäli kun käsitän, deflaatio on ainakin yrityksille tukala tilanne.

Deflaatio eli hintatason yleinen lasku on nyt selvästi jo pelkona teollisuusmaissa, USA:ssa ainakin kuluttajahinnat jo putosivat viime kuussa. Loistavaksi ennustajaksi osoittautunut Nouriel Roubini ennustaa deflaatiota ensi vuodeksi moneen suureen teollisuusmaahan, mahdollisesti euroalueellekin.

Deflaatio on hankala tapaus, koska se nostaa velkarasitetta ja heikentää yritysten hinnoittelevoimaa. Se on kannattavuudelle ikävä yhtälö. Toisaalta siihen keksitään kovia lääkkeitä jo ainakin USA:ssa, koska Bernanke pitää deflaatiota todellisena paholaisena 1930-luvun tuntijana.

Itse en mihinkään pitkään deflaatioon oikein usko, koska maailmassa on yhä niin valtava määrä puutetta alkeellisimmistakin hyödykkeistä. Kehittyvissä talouksissa jo asumisen taso on yhä alkeellinen verrattuna teollisuusmaihin. Vaikka asuntojen hintojen tilapäinen lasku pudottaisi niiden kysyntää joksikin aikaa, on potentiaalinen kysyntä valtavaa, etenkin kun samaan aikaan ao. talouksien tuottavuus eli ostovoima kasvaa vauhdilla.

Jos ja kun kiinalaiset, intialaiset, venäläiset ja brasialialaiset haluavat ympärilleen sen 20-30 neliötä viemäröityä ja sähköistettyä asuntoa per nenä, niin rakentamisen tarve on jatkossa yhä valtava. Muut hyödykkeet siihen päälle.

En ymmärrä, miten pitkä deflaatio olisi näissä oloissa mahdollinen. Kohta taas kaivokset, sahat, tehtaat ja konepajat laulavat.

Hyvää Joulua George W. Bushille !