Mediassa kirjoitellaan ihan mitä sattuu. Eikä toimittajiin voi luottaa. Ei hätää, sillä nykyisenä lama-aikana sananvapauttakin voi saada ihan kohtuuhintaan, suorastaan alennuksella, kuten entinen venäläinen vakooja on nokkelasti oivaltanut.

Ex-KGB:n agentti, nykyinen multimiljardööri Alexander Lebedev on vastikään ostanut vuonna 1827 perustetun englantilaisen London Evening Standard -lehden sopuisaan hintaan, yhdellä punnalla (noin eurolla). Tuolla summalla hän sai siis hallintaansa muutakin kuin yhden irtonumeron, nimittäin yli 75 prosenttia koko lehdestä, velkoineen tietysti.

Lebedev on kehunut julkisuudessa Evening Standardin journalistista tasoa ja sanonut käyttäneensä lehden luotettavaa sisältöä vakoilulähteenään jo hyvinä neuvostoaikoina. Sananvapaudestaan huolissaan oleville englantilaisille ex-urkkija, mediapohatta Lebedev on vannonut poikansa ja samalla yrityksensä osakkaan, Evgenyn kanssa pidättäytyvänsä vakaasti maksajan roolissa lehden sisältöön puuttumatta.

Vaikka kyseessä onkin ensimmäinen kerta, kun perinteikäs brittimedia liukuu varsin vastentahtoisesti oligarkin käsiin, ei se jääne ainoaksi. Liukkaasti liikkuva ex-vaklaaja Lebedev on nyttemmin osoittanut kiinnostusta myös muita brittilehtiä kohtaan.

Mutta miksi pysähtyä tähän? Jo osuuden Novaja Gazetasta omistava rahamies-mediamoguli Lebedev voisi aivan hyvin tähyillä muihinkin maihin ja rakentaa näppärän, eurooppalaisen lehdistöportfolion ihan taskurahalla.

Herätys siis suomalainen, rahavaikeuksissa rypevä lehdistö! Nyt teilläkin olisi mahdollisuus saada osanne veli venäläisen vauraudesta. Joten ei muuta kuin äkkiä käsi ojoon ja kurkottamaan kohti lihavampia lompakoita.

Luonnollisesti oligarkeille lehden omistaminen ja rahoitus on vain piskuinen harrastus. Täällä laman rokottamassa Euroopassa heille olisi nykyään tarjolla vähän suuremmankin luokan puuhastelua. Kiinnostaisikohan öky-Lebedeviä tai muita hänen kollegoitaan vaikkapa ikioman valtion luotsaus? Nyt nimittäin lähtisi lamantappohintaan pieni tuliperäinen saarivaltio Atlantin valtameren keskivaiheilta. Mahdollisten ostajakandidaattien kannattaa kuitenkin toimia nopeasti, ennen kuin EU ehtii pankkikriisin savuaville raunioille. Valaanpyynnin vastustajat älkööt vaivautuko.

Miia Godwin