Näin kirjoittaa metsäteollisuutemme Grand Old Man, kymmenvuotiaana sotaorvoksi jäänyt paperi-insinööri Pekka Rantala joulun alla ilmestyneessä kirjassaan Noususta Syöksykierteeseen. Rantalan kädenjälki on näkynyt vahvana sekä kotimaassa että ulkomailla. Erikoisen hyvin mies tunnetaan ainakin Lohjalla, Varkaudessa ja Raumalla. Hänellä on myös pitkäaikaiset kokemukset kansainvälisiltä paperimarkkinoilta aina Amerikkaa, Afrikkaa ja Aasiaa myöten. Hänen työuralleen mahtuu tehtäviä työmiehestä toimitusjohtajaan ja johdon konsultointiin.

Kirjassa käydään johdonmukaisesti ja asiantuntevasti läpi menneisyyttä, mutta visioidaan myös tulevaisuutta, tavalla mistä monien kannattaisi ottaa oppia.

Näin kirjoittaa metsäteollisuutemme Grand Old Man, kymmenvuotiaana sotaorvoksi jäänyt paperi-insinööri Pekka Rantala joulun alla ilmestyneessä kirjassaan Noususta Syöksykierteeseen. Rantalan kädenjälki on näkynyt vahvana sekä kotimaassa että ulkomailla. Erikoisen hyvin mies tunnetaan ainakin Lohjalla, Varkaudessa ja Raumalla. Hänellä on myös pitkäaikaiset kokemukset kansainvälisiltä paperimarkkinoilta aina Amerikkaa, Afrikkaa ja Aasiaa myöten. Hänen työuralleen mahtuu tehtäviä työmiehestä toimitusjohtajaan ja johdon konsultointiin.

Kirjassa käydään johdonmukaisesti ja asiantuntevasti läpi menneisyyttä, mutta visioidaan myös tulevaisuutta, tavalla mistä monien kannattaisi ottaa oppia.

Paperinvalmistuksen tekniikkaa, rahantekoa ja liikkeenjohdon kovahkoja periaatteita käsitellessään hän kuitenkin toteaa läpi linjan: "Olen aina luottanut ihmiseen, luontoon ja kestävään kehitykseen." Kokemustensa siivittämänä hän käyttää 14 sivua auttaakseen lukijaa ymmärtämään työn tekijän tärkeyden.

Rantala ottaa rohkeasti, mutta ei vastuuttomasti kantaa. Hän kyseenalaistaa suuruuden ekonomian ja uskoo logistiikan optimointiin. "Kannattavan teollisuuslaitoksen pysäyttämistä ei voi perustella missään olosuhteissa. Kemijärven sellutehtaan sulkeminen on vertaansa vailla oleva osoitus johdon ja omistajien järjenvastaisesta ja edesvastuuttomasta toiminnasta", tiivistää Rantala.

Hänen mielestään kehitys jatkaa kiihtyvällä vauhdilla "päin helvettiä", maailma ei voi jäädä odottamaan, mitä poliitikot saavat aikaan. On ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin.

Rantalan mukaan meillä olisi kaikki edellytykset luoda maailman kestävän kehityksen johtokeskus Suomeen. Globalisaatiota ei saa laskea valloilleen suurvaltojen johdettavaksi. Hän toteaa myös, että "on syytä pysähtyä ajattelemaan, toivottavasti ymmärtämäänkin, että me olemme vastuussa kaikista maailman ihmisistä ja heidän ympärillään olevasta luonnosta".

Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisyritysten suurimpana jarruna hän pitää Bushin hallintoa. Pääomaköyhän maan ei pidä lähteä uhkarohkeasti seikkailemaan maailman markkinoille. Näyteikkunoita voidaan perustaa, mutta tärkeintä on pitää oma pesä kunnossa, linjaa Rantala.

Lopuksi hän pohdiskelee koskettavalla tavalla elämän laadun kolmiyhteyttä eli ihmisen, luonnon ja pääoman suhteita pitämällä ihmistä suurimpana ympäristökatastrofin aiheuttajana. "Meidän sukupolvemme tehtävä on ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin, joilla luonnon tasapaino ja kaiken elämän edellytykset voidaan vielä elvyttää", päättää paperi-insinööri Rantala.

Kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Se sopii oppikirjaksi moneen lähtöön. Omasta mielestäni siinä on ainekset koko ihmiskunnan säilymisen käsikirjaksi.

Matti Saarinen
kansanedustaja (sd), Uusimaa