Näinä päivinä työmarkkinoille tupsahtavat nuoret ovat paniikissa. Työpaikat ovat nyt kiven alla kokeneillekin, saati vastavalmistuneille. Työnantajat suhtautuvat lyhyisiinkin työttömyysjaksoihin kuin tartuntatautiin. Erityisen jyrkkiä ovat asenteet kaupallisella ja teknisellä sektorilla. Työnantajan silmissä työttömyys todistaa hakijan rakenteellisesti kyvyttömäksi vuosienkin päästä - tokihan pätevälle aina löytyy ottaja.

Logiikka on kaukana aukottomasta, sillä vaikeina aikoina työmarkkinat tukkeutuvat totaalisesti. Lamassa ainoan väylän avaavat yleensä suhteet. Nuoren työnhakijan kykyjen ja suhdeverkoston välillä leviää usein ammottava kuilu.

Näinä päivinä työmarkkinoille tupsahtavat nuoret ovat paniikissa. Työpaikat ovat nyt kiven alla kokeneillekin, saati vastavalmistuneille. Työnantajat suhtautuvat lyhyisiinkin työttömyysjaksoihin kuin tartuntatautiin. Erityisen jyrkkiä ovat asenteet kaupallisella ja teknisellä sektorilla. Työnantajan silmissä työttömyys todistaa hakijan rakenteellisesti kyvyttömäksi vuosienkin päästä - tokihan pätevälle aina löytyy ottaja.

Logiikka on kaukana aukottomasta, sillä vaikeina aikoina työmarkkinat tukkeutuvat totaalisesti. Lamassa ainoan väylän avaavat yleensä suhteet. Nuoren työnhakijan kykyjen ja suhdeverkoston välillä leviää usein ammottava kuilu.

90-luvun lamassa teknisen ja kaupallisen alan paikkoihin oli niin tolkuttomasti hakijoita, että työnantajat eivät viitsineet edes lukea kaikkia hakemuksia. Lamassa työnantajat painottivat kokemusta, jota tarjoavista hakijoista ei konkurssiaallon keskellä ollut pulaa. Vastavalmistuneet jäivät auttamatta jonon hännille. Laman lopulta hellittäessä heidän työuransa oli jo pilalla.

Tuolloin työmarkkinoille tulleiden ura- ja ansiokehitys on muita sukupolvia selvästi surkeampi. Ero ei selity kyvyillä, vaan työttömyyden poltinmerkillä, josta he eivät koskaan päässeet eroon. Näin kävi minullekin. Surkuhupaisin esimerkki tästä sattui aivan äsken.

Kesällä 2007 analysoin paikallisessa valtalehdessä ja sen nettisivuilla seikkaperäisesti, minkä vuoksi osakkeiden hinnat lähtevät pian reippaaseen laskuun. Samaisina päivinä samassa lehdessä Osuuspankin sijoitusjohtaja tuhahteli ylimielisesti puheille pörssiromahduksesta, ja perusteli optimisminsa hatarin argumentein. Pari kuukautta myöhemmin alkoi yksi historian rajuimmista pörssiromahduksista, joka vasta nyt on taittumassa.

Osuuspankki haki viime keväänä sijoitusneuvojia. Pistin paperit sisään alan syvällisesti tuntevana ja siitä paljon kirjoittaneena. En päässyt edes työhaastatteluun.

Työhönottajat suhtautuvat työttömyyteen henkilökohtaisena ominaisuutena, vaikka usein takana ovat mahdottomat olosuhteet. Sama koskee yrittäjiä. Talouskriisit poikivat väistämättä konkursseja, joiden syynä on harvoin yrittäjän kyvyttömyys. Silti konkurssiyrittäjään suhtaudutaan kuin spitaaliseen, ainakin Suomessa.

Tulevassa noususuhdanteessa Suomessa tuskaillaan jälleen pätevän työvoiman puutetta. Ongelma ei kuitenkaan välttämättä ole työnhakijoissa, joiden työhistoriaan taantuma on lyönyt synkän leimansa. Todellista resurssipulaa voivat potea työhönottajat ennakkoluulojensa uhrina.

Heikki Ikonen