Helsingin pörssi on noussut huimat 50 prosenttia parissa kuukaudessa, vaikka lamauutiset hallitsevat näkymiä. Joissakin maailman pörsseissä on loikattu ylös vielä hurjemmin. Niille kansalaisille ja yrittäjille, jotka eivät sijoittamista harrasta, asia voi tuntua yhdentekevältä. Sitä se ei ole - ainakaan parhaassa tapauksessa.

Osakemarkkinat ovat talouden tarkin ilmapuntari. Ne kokoavat kaiken parasta aikaa tapahtuvan taloustiedon reaaliajassa, koska osakkeita ostavat ja myyvät miljoonat toimijat: pankit, suuryritykset, eläkesäätiöt, tavalliset palkansaajat… Ruohonjuuritasolta sikariportaaseen tämä kollektiivi tarkkailee herkeämättä talouden käänteitä, ja heijastaa ne markkinoille kuin peili. Osakemarkkinoilla on sellaista tietoa, mitä yhdelläkään yksittäisellä ihmisellä ei yksinkertaisesti voi olla.

Pörssit reagoivat reaalitalouden muutoksiin joitakin kuukausia ennakkoon. Kurssit kääntyivät laskuun syksyllä 2007, kun taantuma alkoi Yhdysvalloissa joulukuussa, Suomessa heti perään - joskin se havaittiin tilastoista selvästi myöhemmin. Tämä on tyypillistä pörssien ja tilastojen suhteelle: markkinat tietävät ensin. Kun vaikkapa asuntokauppa alkaa virkistyä, kiinteistösektorin osakkeet kääntyvät ylös. Tilastonikkarit ja media havaitsevat muutoksen jälkijunassa.

Pörssien käänne pitkän laskun jälkeen kertoo laskusuhdanteen taittuneen. Sen tapahtuessa yleinen ilmapiiri on vielä pessimistinen, mutta osakkeiden nousu todistaa investointien ja kysynnän kasvusta. Niiden myötä koko talous alkaa toipua. Työttömyys tosin jatkaa yleensä vielä jonkin aikaa kasvuaan, koska yritykset lisäävät henkilöstöä yleensä vasta varmistuttuaan noususuhdanteesta.

Pörssien tulkitsemista vaikeuttaa, että ne tekevät trendien aikana korjausliikkeitä. Jos kurssit ovat pudonneet paniikkimyynneissä liian alas, markkinat korjaavat hinnoitteluvirheen. Jos reaalitalous ei tuekaan nousua, kurssit kääntyvät kohta syvemmälle kellariin. Kuuma kysymys kuuluu, onko nyt menossa korjausliike vai laskun päättyminen. Nousun voimakkuus ei sitä vielä takaa, mutta lupaava merkki se on.

Reaalitalouden uutisetkin jo osittain puoltavat käännettä. Teollisuustuotannon romahdus vaikuttaa päättyneen. Yritysten ja kuluttajien luottamus on kohentunut. Rahamarkkinat ovat elpymässä. Inflaatio on kurissa ja korot alhaalla. Olosuhteet investoinneille ovat kohentuneet.

Jossain vaiheessa keskuspankkien ja hallitusten poikkeuksellisen voimakas elvytys alkaa väistämättä tehota. Kiinassa kohisee jo rakennusbuumi, koska hallitus tukee asuntosektoria sadoilla miljardeilla euroilla. Se selittää osaltaan suomalaisten investointilaitteita ja rakennustarpeita valmistavien yhtiöiden osakkeiden nousun: Kiinan massiivinen rakennusurakka luo niille kysyntää. Se on loistava uutinen alan teollisuudelle ja alihankkijoille.

Suhdannetaitetta puoltaa jo historia. Taantuma alkoi jo puolitoista vuotta sitten, maailmantalouden jäähtyminen sitäkin ennen. Kahta vuotta pidemmät laskusuhdanteet ovat poikkeuksia.

Suhdanteet kääntyvät aina nopeammin kuin uskoisi. Ennusteet aliarvioivat perinteisesti niin laskujen kuin nousujen voiman. Talouden poppamiehet povaavat ensi vuodelle nihkeää kasvua, joten tiedossa voi olla iloinen yllätys. Pörssit pitävät teidät tilanteen tasalla reaaliajassa.

Heikki Ikonen