Pakko on kauhistella, minne on kadonnut niinkin vahvan mediavaikuttajan kuin Yleisradion itsekritiikki. Pääministeri Matti Vanhasesta on nyt tehty tökeröllä uutisoinnilla syntipukki kaikenlaisiin kohuihin, ja sytykettä hallitusrovioon on revitty Vanhasen väitetyistä puutavarakaupoista.

Pääministeri totesikin, että hän on kyllä valmis näyttämään minne luo lahjuslankut on mukamas naulattu. Hänen talossaan ei puuta juurikaan edes ole, ja jos TV 2:n Silminnäkijä-toimituksella ei ole lyödä faktaa pöytälautaan, niin heidät kyllä totta vieköön mörökölli perii.

Ja saakin periä ilman palautusvelvollisuutta. Toimittajan ammatissa välttämättömään lähdesuojaan vetoamisesta on jo tullut törpön toimittajan oljenkorsi silloin, kun on nostettu takakoipea väärällä puulla.

Aikoinaan STT munasi itsensä väittäessään perättömiä hiihtäjä Jari Räsäsen dopingin käytöstä, ja munausta yritettiin peittää vetoamalla lähdesuojaan. Väitettä yritettiin myöhemmin eri tahoilla tukea sillä, että vuosia myöhemmin Lahden MM-kisoissa suksi lähti lapasesta ja meni voiteet ja hoiteet sekaisin.

Ja sitten joku onneton pani liikkeelle huhun Lappeenrannan salaisesta kenttäoikeudesta ja joukkoteloituksista kesällä 1944. Moni toimittaja hotkaisi jutun täytenä totena ja vetosi taas kerran lähdesuojaan. Ja tarinankertoja selitti, ettei hän voi tulla julkisuuteen koska haluaa pitää polvilumpionsa ehjinä. Tapaus kertoo vain yksittäisen reppanan halusta elää kuvitellun salaisuuden kanssa ja hakea huokeaa jännitystä elämäänsä.

Mutta lähdesuoja on liian tärkeä asia pelleporukan riepoteltavaksi. Eikö olisi jo aika lainsäätäjänkin tajuta, että kuka tahansa voi panna liikkeelle minkä tarinan tahansa harkitsemattoman toimittajan avulla, joka luulee olevansa vuosisadan uutisen perässä. Ja siten vain vedotaan tyynesti lähdesuojaan.

Ja jos tuo pääministerin lautakasasta kailottanut syväkurkku on luvannut kirjallisesti tulla "valaehtoisesti" (he heh) oikeuteen todistamaan pääministerin lankkupihveistä, niin mitä sitten? Ottaako käräjäoikeus muka huomioon Yleisradiolle annetun - peräti ihan kirjallisen - valan? Tokkopa, sillä oikeudella on valta itse päättää näytön sitovuudesta. Kun tuo lankkushow menee pian päälaelleen, niin varmaa on että valaehtoinen lautapää katoaa kuin tuhka tuuleen. Ja vaikkei häntä olisi olemassakaan, niin ainahan voidaan väittää muuta - vedota lähdesuojaan.

Valak Kavalas