Toiminnassaan sinne tänne säntäilevää pienyrittäjää kuvaa hyvin hänen toimintaideologiaansa luonnehtiva termi, "tikkataulutoimenkuva". Otetaan tanakka seisoma-asento, tartutaan tikanvarteen, heilautetaan kättä ja katsotaan minne tikka osuu.

Erään työnantajani toiminta oli juuri yhtä suunnitelmallista. Maanantaina syntyi loistava liikeidea, taulukoitiin exceliin viiden vuoden suunnitelma, loihdittiin esiin loisteliaita tulevaisuudenkuvia ja oltiin kohtsiltään miljonäärejä. Palkankorotuksia työntekijöillekin toki oli luvassa! Toteutus alkoi välittömästi, siihen innostettiin mukaan kaikki työntekijät ja asiaa vatvottiin tuntikausia päivässä.

Kului viikko, pari, maksimissaan kuukausi, ja asia vaiettiin hiljalleen kuoliaaksi. Hetken aikaa edettiin tasaisesti perusliiketoiminnan parissa puurtaessa, kunnes taas koitti maaninen maanantai. Jälleen loistava idea, hehkutus, panostaminen - ja lopuksi koko ajatus kurtistui kokoon kuin vanha vappupallo.

Ensimmäiset pari kertaa innostuin itsekin, kunnes sitten ymmärsin tilanteen todellisen laidan. Yrittäjän luonteessa oli ilmeisesti himpun verran maanis-depressiivisiä piirteitä, jotka sitten vuorottelivat vaihtelevalla syklillä.

Työntekijöiden kannalta tilanne oli äärimmäisen stressaava, sillä jatkuva vouhotus suuntaan jos toiseenkin aiheutti väistämättä melkoista epävarmuutta - onko toiminnassa mitään pysyvyyttä, vai ajelehdimmeko vain päämäärättömästi kulloisenkin tikan osoittamaan suuntaan.

Toivon taloudellisesti haastavasta ajankohdasta huolimatta yrittäjiltä kärsivällisyyttä ja harkintaa. Uudet liikeideat ja aluevalloitukset voivat siivittää uuvahtaneen yritystoiminnan uuteen nousuun, mutta niitä ei pidä lähteä toteuttamaan suin päin sokkona. Omaa, uskollista henkilöstöä ei kannata pelottaa pois tai väsyttää kuoliaaksi jatkuvasti toistuvilla repivillä irtiotoilla, joilla ei ole realistista toteutumismahdollisuutta.

Maria Lehtiniemi