Blogin arkisto

Pieni punainen kana

Share |

Tiistai 13.10.2009 - Juhani Töytäri


Olipa kerran pieni punainen kana, joka oivalsi takapihallaan olevan riittävästi hedelmällistä maata johon voisi raivata pellon. Hän onnistui saamaan vakallisen vehnän siemeniä ja meni tohkeissaan tapaamaan naapureitaan:
- Jos raivaamme tähän pellon ja kylvämme siihen saamani siemenet, niin meille kaikille riittää tuoretta leipää syötäväksi koko tulevan talven ajaksi. Kuka auttaa minua?

- En minä, lehmä sanoi.
- En minä, ankka sanoi.
- En minä, sika sanoi.
- En minä, hanhi sanoi.

- Sitten teen sen itse, pieni punainen kana tuumasi ja teki myös.

Vehnäsadosta tuli erinomainen.
- Kuka auttaa minua leikkaamaan ja puimaan viljan? pieni punainen kana kysyi.

- Minulla ei ole aikaa, sanoi ankka.
- Minulla ei ole kokemusta, sanoi sika.
- Minä menettäisin eläkkeeni, sanoi lehmä.
- Minä menettäisin työttömyysavustukseni, sanoi hanhi.

Sitten teen sen itse, pieni punainen kana sanoi ja teki myös.

Viimein tuli leivän leipomisen aika.
- Kuka auttaa minua leipomisessa? pieni punainen kana kysyi.

- Se vaatisi ylitöiden tekemistä, mölisi lehmä.
- Siitä ei kerry pekkasvapaita, kaakatti ankka.
- Minä olen epäonnistunut yksilö enkä kuitenkaan oppisi leipomaan, röhki sika.
- Kaikkien kieltäydyttyä minä olisin ainoa apulainen eikä se olisi reilua, kailotti hanhi.

Sitten teen sen itse, päätti pieni punainen kana ja teki myös. Hän leipoi viisi suurta leipää ja esitteli niitä ylpeänä naapureilleen. He kaikki halusivat, vieläpä vaativat, leipää myös itselleen. Mutta pieni punainen kana sanoi:
- En anna, jaksan kyllä syödä leivät itsekin.

- Ylisuuria etuja, huusi lehmä.
- Kapitalistista syrjintää, kirkui hanhi.
- Vaadin tasa-arvoa, elämöi ankka.
Sika puhkui, puhisi ja nyökytti päätään osoittaen olevansa samaa mieltä kuin toisetkin.

He valmistivat julisteita joissa herjattiin pientä punaista kanaa, marssivat ympäri hänen taloaan ja huutelivat vaatimuksiaan ja uhkailujaan.

Kun hallituksen edustaja viimein saapui sovittelemaan syntynyttä riitaa, sanoi hän pienelle punaiselle kanalle:
- Et saa olla ahne.

Pieni punainen kana ei voinut ymmärtää mitä hallituksen edustaja tarkoitti.
- Minä olen itse omalla työlläni ansainnut kaikki leipäni.
- Tottakai, sanoi virkamies.
- Meidän upea, vapaan yrittäjyyden yhteiskuntamme antaa jokaiselle mahdollisuuden ansaita takapihan viljelyksillä niin paljon kuin mahdollista, mutta aikaansa seuraava hallituksemme on antanut ohjeet, että niiden, jotka tekevät ja tuottavat, on jaettava osa saavutuksistaan heille, jotka erilaisten syiden takia eivät saavutuksiin yllä.

Niin he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti. Myös pieni punainen kana, joka hymyili ja kotkotti:
- Olen antelias, olen antelias.

Mutta kovin hänen naapurinsa ihmettelivät, miksi pieni punainen kana ei enää koskaan leiponut ensimmäistäkään leipää.

Juhani Töytäri

Avainsanat: Juhani Töytäri


Kommentit

27.9.2011 10:49  Google AdWords-mainonta

Erinomainen vertauskuvallinen tarina nykytodellisuudesta ja asenteiden jämähtäneisyydestä Suomessa! Onneksi tilanne on silti ollut menossa pikku hiljaa vähän parempaan suuntaan. Koska rahat alkavat olla loppu, on pakko alkaa suunnata huomio siihen suuntaan, mistä vaurautta ainakin yritetään luoda. Täytyy vaan toivoa, että päähän potkitut yrittäjät eivät ole aiemmasta kaltoin kohtelusta kokonaan masentuneet.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini