Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuotantotalousihmiset kävivät säätämässä Helsingin hovioikeutta. Tuomioistuin pystyi työn järkeistämisellä ja suunnittelulla tehostamaan toimintaansa oleellisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa käsittelyaikojen lyhentämistä.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuotantotalousihmiset kävivät säätämässä Helsingin hovioikeutta. Tuomioistuin pystyi työn järkeistämisellä ja suunnittelulla tehostamaan toimintaansa oleellisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa käsittelyaikojen lyhentämistä.
Onko tosiaan niin, että Suomi on munannut maineensa venytettyjen oikeudenkäyntien ihmemaana sen vuoksi, että tuomioistuimissa ei ole osattu johtaa niiden toimintaa. Päällikkötuomareiksi on valittu henkilöitä, millä perusteella? Ilmeisesti ainakaan johtajakokemus tai -osaaminen ei ole ollut keskeinen peruste päälliköitten nimittämisessä.
Tuomiopiirien kasvaessa alioikeuksien yksikkökoot kasvavat. Suurten yksiköitten johtaminen edellyttää oikeaa johtamistaitoa, jota oikeustieteellisessä ei opita. Miten tulevaisuudessa huolehditaan, että tuomioistuimet hoitavat tehtävänsä tehokkaasti venyttämättä lakia ja lainkäyttöä loputtomiin? Tulisiko tuomioistuimiin palkata päälliköiksi johtamisen ammattilaisia, jotka huolehtivat, että laitos toimii tehokkaasti, nykyaikaisesti.
Miksi tuomioistuimen päällikkö ei voisi olla myös joku muu kuin juristi? Ei metallitehtaan johtajakaan välttämättä ole insinööri. Johtajiksi pitää palkata henkilöitä, jotka osaavat johtaa, tuomareiksi henkilöitä, jotka osaavat tuomita. Nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta jos muut kuin juristit suljetaan päällikköhommista tuomioistuimissa johtaa se huonompaan johtamiseen kuin jos virat olisivat auki kaikille.
Yleensä kannattaa valita paras eikä sopiva.
Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA
Lue lisää Kari Uotin kirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi
Ihan kiintoisa ajatus nimenomaan hallinnolliselta kannalta. Tämä tietysti edellyttää, että oikeuden halllintojohtajan ei tarvitsisi eikä olisi oikeuttakaan puuttua itse juridisiin päätöksiin, ainoastaan johtaa oikeusistuimien operatiivista toimintaa.
Ministerit eli ministeriöiden johtajat eivät useinkaan ole alalle koulutettuja. Valtiovarainministereinä on toiminut opettajia ja kirvesmiehiä, pääministereinä ilmiselvästi päättömiä ihmisiä. TOSIN juuri oikeusministerin edellytettään olevan nimenomaan juristi. Mutta onko tämä hallinnonala sitten niin erityinen ja pyhä tältä kannalta?
Hallinnon tehokkuus on hyvinvointi- ja oikeusvaltion keskeisiä perusteita ihan yhtä lailla kuin yksityisen sektorin tuottavuus.
Raikkaita ja epäsovinnaisia ajatusmalleja kaivataan, niin oikeuslaitokseen kuin yleensä julkiselle sektorille. Poliitikothan eivät tunnetusti niitä hanakasti viljele, jos sellaiseen nyt päänsä sisässäkään kykenevät. Niinpä rohkeita keskustelunavauksia kaivataan muualta.
Uotin ehdotus on tutkimisen arvoinen.
yst Heikki Ikonen