Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos teki tutkimuksen vuoden 2005 velkajärjestelyistä. Tuloksista ilmeni, että melkein puolella järjestelyyn päässeistä on yritystaustaista velkaa ja kaksi kolmannesta velkajärjestellyistä on työelämän ulkopuolella.
Johtopäätös on, että nykyisen kaltainen velkajärjestelymenettely syrjäyttää varsinkin yrittäjätaustaisia ihmisiä.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos teki tutkimuksen vuoden 2005 velkajärjestelyistä. Tuloksista ilmeni, että melkein puolella järjestelyyn päässeistä on yritystaustaista velkaa ja kaksi kolmannesta velkajärjestellyistä on työelämän ulkopuolella.
Johtopäätös on, että nykyisen kaltainen velkajärjestelymenettely syrjäyttää varsinkin yrittäjätaustaisia ihmisiä.
Tuon tutkimuksen mukaan keskimääräinen maksuvara veloille (summa, jonka ihminen voi pakollisten menojen jälkeen käyttää velkojen lyhentämiseen) on vaatimattomat sata euroa kuukaudessa. Jos virallisia velkajärjestelyjä tehdään vaikkapa 3000 vuodessa, maksua velkojille kertyy yhteensä 3,6 miljoonaa vuodessa.
Työelämän ulkopuolelle joutuneita velkajärjesteltyjä on kaksi kolmannesta eli 2000 henkilöä. Niiden joiden aiheuttamat kulut julkiselle taloudelle ovat luokkaa 1500 euroa kuukaudessa eli 36 miljoonaa vuodessa, siis peräti tasan kymmenkertaiset verrattuna summaan, joka lypsetään velallisilta.
Mikä neuvoksi? Ministeri Jyri Häkämies vaati helmikuussa 2009 henkilökohtaisen konkurssimenettelyn käyttöönottamista. Hän viittasi Suomen hallitusohjelmaan, jossa mainitaan: "Jatketaan henkilökohtaista konkurssia koskevaa selvitystyötä."
Tällaista selvitystyötä teki myös edellisen hallituksen aikana pääasiassa velkojista koostunut maksukyvyttömyystyöryhmä, jonka mielestä henkilökohtaista veloista vapauttavaa konkurssimenettelyä ei pidä ottaa käyttöön.
Yhtenä perusteena oli arvelu maksumoraalin höltymisestä. Kovin kalliiksi tulee vaikeuksiin joutuneiden ihmisten maksumoraalin vahtiminen tällä tavalla. Vaikka maksuvaran keskiarvo onkin vain satanen, niin mediaani on vieläkin vaatimattomampi: yksi euro.
Mitä näiden lukujen taakse kätkeytyy? Se tosiasia, että syrjäytyneiden yrittäjien tulot ovat romahtaneet, ja heidän maksuvaransa velkojen hoitamiseen on negatiivinen: pakollisten menojen jälkeen heiltä ei jää
velkojen maksamiseen euroakaan.
Asiaa tarkemmin miettiessä tulee kysyneeksi miten se negatiivinen maksuvara yhteiskunnassa oikein katetaan. Vastaus löytyy sosiaalitukien aarrearkusta: velkajärjestelyistä velkojien saama satanen kuussa on tulonsiirtoa yhteiskunnan sosiaalibudjetista pankeille.
Yhteiskunnan kustantamalla hullunmyllyllä pyöritetään lisäksi oikeuslaitosta, Takuu-Säätiötä ja monia muita instituutioita, joiden kulut ovat monikertaiset 3,6 miljoonan euron näennäishyötyihin verrattuna.
On kokonaan unohtunut, mitä varten järjestelmä luotu. Kun tarkoitus alun perin on ollut säästää kuluja ja ehkäistä syrjäytymistä, on käynytkin päinvastoin. On saatu aikaan mittavia kuluja ja syrjäytymistä aiheuttava byrokraattinen holhouskoneisto, joka ei pyri ongelman ratkaisemiseen vaan sen näennäiseen hallitsemiseen virkamieslähtöisellä vaivaishoitomentaliteetilla.
Oikeusministeriö on asettanut työryhmän miettimään velkajärjestelyn maksuohjelman lyhentämistä kolmeen vuoteen. Entä sitten? Onhan se toki jotain, mutta se on pelkkää hienosäätöä, jolla ei ratkaista
kokonaisuutta.
Alan kehittämisestä puuttuu aito, tasa-arvoinen, asiakaslähtöinen ja osallistava näkökulma. Asianomaisia tosin kuullaan muodollisesti järjestämällä heille mahdollisuus sanoa sanansa virkamieskomiteoille, mutta se ei alkuunkaan riitä.
Innovatiivinen ratkaisumalli olisi olemassa, jos siitä oltaisiin kiinnostuneita: sen sijaan, että asioita tarkastellaan velkojan ja asiantuntijoiden näkökulmasta, voitaisiin tilannetta tarkastella nykyistä tasa-arvoisemmin velallisen tilanteesta käsin.
Jorma Metsä-Ketelä
Puheenjohtaja
Velallisten tukijärjestö Fresh Start ry
