50 vuotta sitten The New York Times -lehden toimittaja William D. Ogden sai tehtäväkseen kirjoittaa pääkirjoituksen aiheesta "onnellisuuden vaikea taito". Hänen kirjoituksensa ilmestyi lehdessä 30.12.1945. Oheisena siitä joitakin katkelmia, jotka saavat miettimään, että kyseinen kirjoitus olisi aivan yhtä hyvin voitu kirjoittaa eilen.
"Maailmamme on tänä päivänä merkillisessä jamassa. Koskaan aikaisemmin ei julkisia toimenpiteitä ole käytetty samassa mittakaavassa onnellisuuden aikaansaamiseksi, ja todennäköisesti koskaan aikaisemmin yksilö ei ole kiinnittänyt yhtä vähän huomiota niiden henkilökohtaisten ominaisuuksien kehittämiseen, jotka tekevät onnellisuuden mahdolliseksi..."
"Tämän päivän maailmassa kaivattaisiin ennen kaikkea todisteita laajalle levinneestä ihmisten päättäväisyydestä kehittää omaa luonnettaan sellaiseksi, että se, missä tahansa kohtuullisissa olosuhteissa, loisi itsessään onnellisuutta. Kaikki huomiomme kiinnittyy elinolosuhteiden parantamiseen, parempiin palkkoihin, parempiin asuntoihin - tätä voitaisiin kutsua ns. hallituksen lähestymistavaksi - ja tuskin lainkaan siihen, että ihmiset kehittäisivät itseään..."
"Onnellisuuden ainesosat ovat niin yksinkertaisia, että ne voidaan laskea yhden käden sormin. Ensinnäkin, onnellisuutta on jaettava. Itsekkyys on sen vihollinen; tehdä joku toinen onnelliseksi, on olla itse onnellinen. Se on hiljaista, sitä harvoin tapaa väkijoukoissa, helpoimmin sitä löytää yksinäisyyden ja mietiskelyn hetkistä. Se kumpuaa sisältä, ja perustuu varmimmin yksinkertaiseen hyvyyteen ja puhtaaseen omaantuntoon. Uskonto ei ehkä ole sille välttämätöntä, mutta kenenkään ei tiedetä saavuttaneen onnellisuutta ilman eettisiin periaatteisiin nojautuvaa elämänfilosofiaa."
"Sitä ei voi ostaa; todellakin, rahalla, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, on tuskin mitään tekemistä onnellisuuden kanssa."
"Ihmiset eivät ole onnellisia, elleivät he ole jotakuinkin tyytyväisiä itseensä, ja näin ollen mielenrauhan etsiminen on välttämättä aloitettava itsetutkiskelulla. Useinkaan emme ole tyytyväisiä siihen, mitä tämä tutkimus meille paljastaa. On niin paljon tehtävää, ja niin vähän tehty. Tästä syväluotauksesta kuitenkin riippuu niiden ominaisuuksien löytyminen, jotka tekevät jokaisesta ihmisestä ainutlaatuisen, ja joiden kehittäminen on ainoa tie tyytyväisyyteen."
"Kaikista niistä, jotka kautta historian ovat yrittäneet laatia onnellisuuden ohjelmaa, tuskin kukaan on onnistunut niin hyvin kuin pappi William Henry Channing, joka ilmaisi asian näin:
'Elää tyytyväisenä vähään, etsiä aistikkuutta ylellisyyden sijaan, ja hienostuneisuutta muodikkuuden sijaan; olla kunnianarvoinen, ei kunnioitettava, ja varakas, ei rikas; opiskella ahkerasti, ajatella hiljaa, puhua pehmeästi, toimia vilpittömästi; kuunnella tähtiä ja lintuja, lapsia ja tietäjiä, avoimin sydämin; kestää kaikki iloisesti, tehdä kaikki rohkeasti, odottaa tilaisuutta, olla kiirehtimättä; sanalla sanoen, antaa henkisen, kutsumatta ja alituisesti, nousta maallisen yläpuolelle. Tämä on oleva minun sinfoniani.'"
"Huomattakoon", Ogden sanoi johtopäätöksenään, "että yksikään hallitus ei pysty tekemään tätä sinulle; sinun on tehtävä se itse."
Juhani Töytäri
www.positiivarit.fi
