Tiedän - aihe on kaluttu moneen kertaan, mutta nyt on kerta kaikkiaan pakko purkautua aiheesta puhelinmyynnin ja -työskentelyn kultainen käytös.
Itsekin työskentelen puheammatissa, toimittajana, ja satun toki toisinaan soittamaan haastateltavalleni niin sanotusti väärään aikaan. En tietenkään ennalta sovittua haastattelua tehdessäni, vaan sen ajankohtaa sopiessani. Satojen ellei tuhansien juttujen kokemuksella välillä vastaajan päästä kuuluu ärräpäitä, joskus sammallustakin ja onpa korvat ainakin kertaalleen punoittaneet ihan haistattelustakin.
Tiedän - aihe on kaluttu moneen kertaan, mutta nyt on kerta kaikkiaan pakko purkautua aiheesta puhelinmyynnin ja -työskentelyn kultainen käytös.
Itsekin työskentelen puheammatissa, toimittajana, ja satun toki toisinaan soittamaan haastateltavalleni niin sanotusti väärään aikaan. En tietenkään ennalta sovittua haastattelua tehdessäni, vaan sen ajankohtaa sopiessani. Satojen ellei tuhansien juttujen kokemuksella välillä vastaajan päästä kuuluu ärräpäitä, joskus sammallustakin ja onpa korvat ainakin kertaalleen punoittaneet ihan haistattelustakin. Tämä ilmiö tapahtuu jostain kumman syystä vain silloin, kun kyseessä on kaupallinen teksti, josta haastateltava joutuu jokusen euron pulittamaan.
Itse en milloinkaan, ammatillisesta ylpeydestä ja kotikasvatuksestani johtuen, ole suustani ***kommenttia tai edes mitään siihen viittaavaa päästänyt, vaan päättänyt vastapuolen mielentilasta riippumatta puhelun aina kohteliaasti ja ystävällisesti. Sekä palannut asiaan paremmalla aikaa, jos se vain suinkin on ollut mahdollista.
Alleviivattakoon vielä ennen avautumistani, jotta onneksi enemmistö omaan kapulaani pirauttavista lukeutuu niihin kultaiset käytöstavat omaaviin soittajiin. Nyt kuitenkin etenkin viimeisen puolen vuoden aikana kohdalleni on osunut varsin huonosti käyttäytyviä puhelintyöskentelijöitä.
Ikävä kyllä tämä sormenheristys kohdistuu lehtimyyjiin ja kovin nuorelta kuulostaviin sellaisiin. Olen itse varmastikin jo dinosaurus ja muinaisjäänne, mutta niskakarvani nousevat pystyyn moista kielenkäyttöä kuunnellessani. Samalla kummastelen, eikö kotona enää opasteta jälkikasvua käyttäytymään asiallisesti toisten ihmisten kanssa. Ja eikö palkkaa maksava taho kouluta myyntihenkilöstöään kommunikoimaan asiakkaiden kanssa. Kyseessä kun ovat vieläpä sellaiset ihmiset, joille olisi tarkoitus myydä jotakin!
Vai mitäpä sanotte seuraavasti puhelunlopettamistapojen koosteesta…? Mieleenpainuvimmat lopetuskommentit ovat olleet: "kivat sulle", "ei väkisin", "haista kääpä ***", ""veemäistä" päivää sullekin”, "äitis oli" tai sitten puhelu on lopetettu lyömällä luuri korvaan.
Siis haloo - olenko kirottu, vai löytyykö vastaavia kokemuksia muiltakin?!
Taustatarinana kerrottakoon, että kyseessä ovat aina olleet sellaiset yhteydenotot, jotka ovat tulleet työpäivän aikana. Tällöin olen välittömästi kysynyt, jotta onko kyseessä lehti- tai jokin muu myyntipuhelu, ja jos on, ilmoittanut kauniisti, että en voi moiseen uhrata aikaa töiden tiimellyksessä. Ja lopuksi vielä kysynyt, jotta voisimmeko palata asiaan illemmalla.
Että silleen. Ja kivat teille.
Kirsi Kyllönen
Toimittaja
