Alhaalta ylös

Nokian pääjohtaja Kari Kairamo kehitti johtamaansa yritystä monialaisesta metalli-. metsä-, kumi- ja sähkötekniikkayhtiöstä eurooppalaiseksi elektroniikkayritykseksi. Kairamon toteutustapa ostaa heikkoja esimerkiksi televisioita valmistavia yrityksiä johti Nokian kannalta huonoon lopputulokseen sekä Kairamon traagiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan.

Tiettyjen välivaiheiden jälkeen pääjohtajaksi tullut Jorma Ollila keskittyi kapealle sektorille matkapuhelimiin ja puhelinverkkoihin ja onnistui tekemään Nokian tällä uudella ja voimakkaasti kasvavalla alalla maailmanlaajuiseksi menestyjäksi.

Alhaalta ylös

Nokian pääjohtaja Kari Kairamo kehitti johtamaansa yritystä monialaisesta metalli-. metsä-, kumi- ja sähkötekniikkayhtiöstä eurooppalaiseksi elektroniikkayritykseksi. Kairamon toteutustapa ostaa heikkoja esimerkiksi televisioita valmistavia yrityksiä johti Nokian kannalta huonoon lopputulokseen sekä Kairamon traagiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan.

Tiettyjen välivaiheiden jälkeen pääjohtajaksi tullut Jorma Ollila keskittyi kapealle sektorille matkapuhelimiin ja puhelinverkkoihin ja onnistui tekemään Nokian tällä uudella ja voimakkaasti kasvavalla alalla maailmanlaajuiseksi menestyjäksi.

Kun puhutaan yritysjohdon suurista palkkioista, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että menestyjiä palkitaan. Ilman Ollilan strategialinjauksia koko yritys olisi voitu myydä ruotsalaiselle kilpailijalle Ericssonille pilkkahinnasta ja Suomen nousu 1990-luvun alun lamasta olisi ollut paljon tuskaisempi.

Kun yritys kääntyy heikosta vahvaksi, avainasemassa on juuri CEO:n vaihtuminen. Ongelmaton vaihdos ei kuitenkaan ole.

Jos uusi johtaja tulee talon sisältä, hän toki tuntee sen läpikotaisin, mutta toisaalta tottuneisuus talon tapoihin voi rajoittaa uusia visioita. Toisaalta, jos johtaja tulee yrityksen ulkopuolelta, alan erityiskysymyksiin perehtyminen voi viedä kohtuuttomasti aikaa ja jäädä sittenkin pinnalliseksi.

Aina uusi johtaja ei onnistu omistajien muutosvastarinnan takia. Suomen ehkä merkittävin muutosjohtaja Lasse Kurkilahti katsoo epäonnistuneensa Raision johdossa nimenomaan omistajien takia.

Raision lisäksi myös Huhtamäen käännettä parempaan on odotettu pitkään. Kulttuurirahasto pääomistajana tuskin on ihanteellinen sen enempää kuin yrityksen toimiala; voimakas riippuvuus öljyn hinnasta, suhdanteista ja heikot mahdollisuudet luoda vahvaa brändiä.

Omistajavaihdoksista merkittävimmät ovat Suomessa ajoittuneet valtion osakkeiden myyntiin. Tällöin omistus on hajaantunut laajalle ja mitään strategista omistajaa ei ole löytynyt.

Positiivisen poikkeuksen muodostaa Kemira, jossa määräysvalta siirtyi raumalaiselle Paasikiven suvulle. Ostoajankohdasta huonosta ajoituksesta on julkisuudessa puhuttu paljon, mutta vähälle huomiolle on jäänyt se asiantuntemus ja synergia, mitä on Paasikivien yrityskolmikossa Oras, Uponor ja Kemira. Kaikilla yrityksillä on erikoisosaamista vedenkäsittelyn eri aloilla.

Ylhäältä alas

Kaikilla mahdollisilla mitoilla Nokia on 2000-luvulla ollut erinomaisesti hoidettu yritys. Esimerkiksi konsernin nettovelkaantuneisuus (gearing), sijoitetun pääoman tuotto (ROI) ja markkinaosuus ovat olleet erinomaisia.

Vuosituhannen vaihtuessa Nokia maksoi pörssissä 60 euroa, kun kurssi nykyään on alle 10 euroa. Sijoituksesta on vähentynyt noin 85 prosenttia eli romahdusmaisen paljon. Miksi hyvä yritys on ollut huono sijoituskohde?

1) Nokian kurssi saavutti it-kuplan aikana täysin irrationaalisen tason. Hyvänkin yrityksen osake voi olla aivan liian kallis, kuten esimerkiksi 1929 alkaneessa pörssiromahduksessa koettiin. Tunnusluvuista huolimatta (ja varsinkin kun niihin ei kiinnitetty huomiota!) 60 euron sijoitus yhteen Nokian osakkeeseen ei ole ollut faktisesti sijoitus yhtiön tuloihin ja omaisuuteen. Se on ollut sijoitus sijoittajan ja analyytikkojen satumaiseen haavekuvaan ja pilvilinnaan.

2) Nokialla ei ole koskaan ollut mitään monopoliasemaa. 40 prosentin markkinaosuus ankarasti kilpailluilla markkinoilla on sellainen, joka todennäköisimmin pienenee uusien kilpailijoiden noustessa.

3) Se johto, joka vei Nokian Suomen taloushistoriassa ainutlaatuisiin saavutuksiin, on saattanut käyttää luovuutensa ja visionsa siinä mielessä loppuun, että kilpailijoilla on ollut houkuttelevampia ratkaisuja vaikkapa muotoilun, sisällön ja siten brändin osalta.

Nokiaa vähemmän tunnettuja verrokkeja ovat Stockmann ja Fortum. Erinomaisesti Suomessa hoidettu Stockmann erehtyi kalliisiin yrityskauppoihin ja Fortumin Venäjän riskit ovat suuret.

Edellä on kuvattu stock pickingin mielestäni suurinta ongelmaa. Kun erinomainen yritys ei pysty lunastamaan siihen kohdistuneita suuria odotuksia, kurssiromahdus voi olla sijoittajalle katastrofaalinen.

Kuitenkin puheet siitä, että "Nokian taru olisi ohi", ovat hölynpölyä. Ei ole mitään viitteitä siitä, että Nokian taru yrityksenä olisi ohi. Yritys on vahva, mutta siihen kohdistuneet odotukset ovat olleet epärealistisia.

Juha Vahe

Kirjoituksessa mainitut yritykset on mainittu vain ajatusten virittäjäksi ja konkretian antamiseksi yleisille kysymyksille. Arviot yrityksistä eivät perustu mihinkään analyysiin, yritysten eksaktiin tuntemukseen eivätkä ne missään nimessä ole minkäänlaisia sijoitussuosituksia. Kirjoittaja omistaa tai on hiljattain omistanut useimpien mainittujen yritysten osakkeita.

Kirjoitus osa sivuston www.piksu.net Sijoittamisen perusteet -kirjoitussarjaa, jonka ensimmäiseen tekstiin pääset tästä.