Työhallinnon syyskauden teatteriohjelma koko maailman tilapäiselle työvoimalle kuin myös työttömille persaukisille on lätkähtänyt eteisen lattialle postiluukusta vasta hiljattain. Luukunketkale on sylkäissyt ohjelmalehdykän päin yhden jos toisen luuserin naamaa ja parahtanut ponnekkaasti protestoiden lehdillä näyttäytyville harmaankarmeille tuleville näytöksille. Väliajalla tarjoillaan kevyenlaista purtavaa ja sitä märehtivät kaikki mukisematta: työmarkkinoiden turhantärkeitä toiveuusintoja ja työnhaussa kompasteluvarmoja kulmakiviä.

Ohjelma on kokonaisuudessaan sirkusmainen ja välttävästi monipuolinen: kaikenkirjavia temppuja työttömille ja työttömyysuhan alaisille. Tyypillisille työttömille ja epätyypillisille työläisille tilapäisiä toiveita. Paikat esityksen eturivissä luvataan tarjota euroluusereille erikoiskirjelmin ja liput tarkasti etukäteen syynätyille tempuntekijöille lähetetään kilpailevien yksityisten postilaitosten perille tuomina. Kutsusta ei käy taitavimmankaan lusmuilijan kieltäytymän.

Musikaali MOLlissa on kaikkien mutrusuiden pyynnöstä tänä syksynä teatterissa uusintakierroksella. Virkavalta ohjailee EURESsukoiden suuntia improvisoimalla jotain pientä - suolaista tai makeaa - karvasta tai äitelää. Jotkut poloiset pallontallaajat ovat reissanneet retuperälle ensin koko universumin. Kaatuiltuaan kaupungeissa ja kahlattuaan kyläpahasissa aikansa ne ovat päässet päämääräänsä. Mutta moniko heistä on lopultakaan uskonut löytäneensä perille - haluamaansa paikkaan?

Huikeimpien tempuntekijöiden urat luvataan panna tässä työvoimateatterissa urkenemaan ja karriäärit käännetään kuulemma tehokkaasti työvoimapoliittisilla kursseilla ylväkkästi karrelle. Ensimmäinen näytäntö eurooppalaisen työttömyyden suurella näyttämöllä sisältää kalevalamittaista mielialan kevennykseen kohdennettua ryhmäterapiaa sänkyihinsä jo aavistuksen verran liisteröityneille luusereille. Kaikilla EU:n virallisilla kielillä luonnollisesti - eikä orientteja saati afrikkalaisia mausteitakaan ole säästelty näissä kielipuolten ja kaiken osaavien kekkereissä.

Näytökset on tarkoitettu niille, jotka ovat juuri aikeissa nostaa jalkansa seinälle, kunnes kolmas äänimerkki arvaamatta törähtää kaiuttimesta ja säikäyttää rohkeimmankin työtä torpedoivan. Vapiskaa, euroluuserit, omassa pyörryttävässä passiivisuudessanne! Aktivoitukaa. Viimeistään tänään. Teitä aletaan pian temputtaa tavoitteellisesti ja tasapainostanne silloin viis veisaa kukaan. Puoli miljoonaa mielialaa romahtaa alas takavasemmalta, mutta sitä tuskin voinee enää tuossa vaiheessa välttää. Loput työttömän turhat tunteet - ne, jotka vielä kiipeilevät jossakin kulisseissa - tampataan loppunäytöksessä ja tomutetaan sen verran vahvoin ottein, ettei tarvitse enää perään kysellä.

Näytöskutsu ajaa paikoilleen jämähtäneet sukkelasti ylös virttyneiden vällyjensä alta. Työhallinnon monikulttuuriset ja taiteelliset ahaa-elämykset kietoutuvat kurssimuotoisesti luusereiden vapaa-aikaan. Ne herättävät passiivisimmat jo kukonlaulun aikaan ja polkevat aktiivisimmat haisevaan vastarintaan. Mutta haisteleeko virkavalta sittenkään mitään muuta kuin bonuksia, joita heille toisaalta avokätisesti heilutellaan omien palkkapussiensa suulla? Kukahan lopulta hyötyy ja kuka jää haisemaan omassa vastarinnassaan. Ei kai lusmu vain yritä penätä periaatteitaan ja vaatia oikeuksiaan?

Meillä oli ukon kanssa eturivin paikkavaraukset siihen juuri strattaavaan Euroopan yhteisestä työllisyysstrategiasta kertovaan tragikomediaan. Eihän me ei juuri kulttuurista piitata, mutta yhteiskunnan työmarkkinoiden suunnalta nouseva käry ajaa meidät katsomoon haistelemaan totuutta kaikki aistit terässä. Osa meidän maailmankylän luusereista on jo nähnytkin sen näytelmän. Joku jästipää useampaankin kertaan. Yksi on tehnyt temput estradilla mukisematta, toinen aikamoisen älämölön saattelemana. Kertaus on joka tapauksessa työttömiä höykyttävien opintojen mammapuoli, ja kukapa sitä mammaansa karkuun juoksisi.

Me ollaan ukon kanssa kiitollisia siitä, että mamma ojentaa meille kiltisti kätensä, vaikka olemmekin itsenäisesti maailmaa kiertäneet jo hyvän aikaa ja päässeet ensiaskelkengistämme jo vuosia sitten. Niin on moni muukin, mutta me kompastellaan siitä huolimatta kaikki ja kaatuillaan siihen kuraan, jota katsomoon on varta vasten kärrätty iso lastillinen.

Me istutaan penkinpäässä ja nyplätään vähän hermostuneesti odottaen sumppuun menneitä työllisyyden suuntaviivoja siinä missä kaikki 17 miljoonaa muutakin sen tutisevan penkin jatkeena. Viivat menevät viturasti väkkärälle ja kiertyvät keplottelijan kaulan ympärille pirun tiukkaan. Me ei kuitenkaan ukon kanssa aiota lannistua ihan heti. Ei me sentään haluta hävitä ja menettää paikkojamme. Eikä halua suurin osa muustakaan yleisöstä, vaikka meidät pannaankin kaikki tekemään sellaisia temppuja, jotka eivät ole ollenkaan meitä varten tehtyjä.

Eikä yrittänyttä ei laiteta! Me pannaan ukon kanssa kampoihin koko näytelmälle. Pommitetaan työhakemuksilla, mennään oville kolkuttelemaan, soitetaan ja hurmataan omalla olemuksellamme. Me laitetaan paperia tyrkylle, vaikka meille sanotaan, että papereita on jo ihan tarpeeksi. Me näytetään niille! Ja me tehdään se uudestaan ja uudestaan, kunnes sitten eräänä päivänä meidät kutsutaan töihin. Me hymyillään silloin molemmat ja halutaan kutsua kaikki muutkin katsomaan tätä näytelmää, jolla on onnellinen loppu!

Yrittänyttä ei laitettu, vaikka yritettiin kyllä

Kirjoitus on Yrittäjälinjan lukijakilpailun satoa. Kilpailun teemana oli kirjoittaa työhön liittyvistä positiivisista asioista, opeista, työvoitoista ja onnistumisista.