Blogin arkisto

Välitysketjun pituus ei ole kustannusten mitta

Share |

Perjantai 19.2.2010 klo 16.03 - Heikki Ikonen


Tamperelainen kalakauppias Valtteri Nygren kertoi helmikuussa Aamulehdessä, että heidän maineikas perheyrityksensä aloittaa hake-nimisen kalan tuonnin suoraan Afrikasta. Hakea saa jo nyt, mutta välissä on Nygrenin mukaan liikaa mutkia: kala kulkee monen maan ja välikäden kautta ennen Nygrenin varastoa. Yhtiö lyhentää välitysketjua karsiakseen kustannuksia. Alansa pitkän linjan ammattilaisena Nygren tuntee kalakaupan koukerot, joten arvio epäilemättä pitää paikkansa, syystä tai toisesta. Mutta välitysketjun pituus ei sinänsä ole kustannuksia nostava tekijä - mieluumminkin päinvastoin, kun asiaa tarkastellaan laajemmin.

Äkkiseltään voi tuntua, että monipolvinen välitysketju kasvattaa väistämättä kustannuksia. Markkinataloudessa jokainen ketjun osa ottaa oman voittonsa, joten pidentyvässä ketjussa välilliset kustannukset voivat vain kumuloitua? Tähän uskomukseen törmää toistuvasti vaikkapa kehitysmaa-aktiivien ajattelussa. Heidän mukaansa kehitysmaiden maataloustuottajien köyhyys on seurausta pitkiin välitysketjuihin uppoavista voitoista. Joissakin tapauksissa väitteissä on perää. Jos kilpailu toimii huonosti ja suurmonopolit hallitsevat markkinoita, välittäjien katteet voivat olla kohtuuttomat. Ja voihan ketju olla heikosti organisoitu, vaikka kukaan ei juhlisi katteilla. Jotain tällaista lienee Nygrenin murheen takana.

Mutta välitysketjun lyhentäminen tai sen omistuksen keskittäminen tuottajille ei sinänsä leikkaa kustannuksia tai kohenna tuottajien ansioita. Tietysti tuottajat voivat hoitaa tuotteidensa välityksenkin - näinhän tapahtuu osuuskuntamuotoisissa yhtiöissä, joita toimii ympäri maailmaa, myös Suomessa. Osuuskunta ei kuitenkaan hyödytä enempää omistajiaan kuin kuluttajia sen kummemmalla automatiikalla kuin muut omistusmuodot. Jos osuuskunta hoitaa urakkansa tehottomasti eli korkein kustannuksin, nakertaa se katteita ja pitää yllä korkeita kuluttajahintoja. Jos yksityinen välittäjä on kustannustehokkaampi, voi se maksaa paremmat tuottajahinnat. Tähän ovat lukemattomat osuuskunnat kaatuneet: matematiikka peittoaa lopulta me-hengen.

Lyhyen välitysketjun autuuden voi tarkastaa vaikka maatilojen pienmyymälöissä. Niissä on tunnelmallista asioida, mutta hintataso ei kokemukseni mukaan ole matalampi kuin perusmarketeissa; usein se on korkeampi. Ihmekö tuo - vaatiihan tuotteiden välitys isoja investointeja myynti- ja varastotilaan sekä laitteistoon. Rahaa palaa myyjän palkkaan, tilojen siivoamiseen, sähköön, markkinointiin… Tilamyymälöiden asiakasvolyymit ovat jo syrjäisen sijaintinsa vuoksi alhaiset, joten suhteelliset kustannukset karkaavat ällistyttävän helposti.

Kuljetuksissa tilamyymälä säästää, mutta kustannus ei katoa, vaan siirtyy asiakkaalle. Bensan ohella palaa holtittomasti aikaa, jos kaupunkilainen noukkii pari kertaa viikossa ruokalastinsa sieltä täältä maakunnasta. Ja millainen kustannuspaine kohdistuu tieverkkoon, jos kaikki hoitavat ostoksensa yhtä järjettömästi. Jos taas kuluttajat hakevat lastinsa vaikkapa kerran kuussa, tarvitsevat he aivan toisen mittaluokan säilytystilat kuin nykyiset asunnot tarjoavat.

Tuotanto- ja välitysketjujen tehokkuus perustuu erikoistumiseen ja työn sarjoittamiseen. Näin on työn ja tuotannon kehitys aina edennyt. Se tuo ketjuun lisää osia, mutta leikkaa kustannuksia – jos vain osat toimivat, eivätkä ne ole monopolien hallussa. Tästä syystä niin elintarvikkeiden kuin muidenkin hyödykkeiden levitys on verkottunutta. Tuskinpa Nygrenitkään ostavat oman lentokoneen tai rahtilaivan, vaan jättävät kalan kuljetuksen alan yrityksille. Samasta syystä me tarvitsemme Nygreniä: kuluttajan on joka suhteessa mielekkäämpää ostaa kalapalansa kauppahallista kuin hakea se suoraan tuottajalta – olkoon tämä naapurikunnassa tai Afrikassa.

Heikki Ikonen

Avainsanat: Heikki Ikonen, välitysketju, kustannustehokkuus


Kommentit

19.2.2010 20.23  Logistiikkahirviö

Jos esimerkiksi Suomen päivittäitavarakaupan rakennetta katsoo niin eipä ole. Keskitetyt Kesko ja SOK ( Inex ) vaan itse otttaa isompaa siivua, tai siivua joka kohdasta. Kyse on monesti siitä kenelle tai keille jaetaan. Niin ainakaan loppuhinnan mitta keskitys, johon pienet yritykset eivät saa tuoteitaan ei ole.

20.2.2010 21.16  liikaa keskitystä

Suomessa vähittäiskauppa liian keskittynyttä, mikä sitten on syy en tiedä, pieni maa ja väestö vai kabinetipolitiikka. Lidl ainakin tuo kilpailua ja pakottaa leikkaamaan katteita jos niissä on löysää. Hyvä juttu.

20.2.2010 21.22  liikaa keskitystä

Niin unohtui jos ja kun isot yhtiöt ketjut hallitsevat koko ketjua kuten Suomessa eikä kuluttaja siitä hyödy niin sehän todistaa juuri ettei kuluttaja siitä mitään hýödy jos ketjussa on vähän omistajia. Jos omistus olisi hajautunut voisi kilpailu toimia paremmin. Ja sitähän Lidl todistaa että hinnoissa on höyläysvaraa vaikka isot kotiketjut väittävät ettei ole. Eivät tosin enää väitä Lidlin ansiosta.

20.2.2010 21.44  ulkoistamisessa järkeä

Omistuksen keskittyminen ei ikinä palvele ainakaan kuluttajan etua. Eikä se koko ketjun hallintakaan niin ihanaa aina ole omistajankaan kannalta. Moni iso yhtiö joka on aiemmin hallinnut koko tuotantoketjunsa on ulkoistanut sen osan tuotantoa joka ei ole sen ydintä. Vaikka Nokia. Aika harvoin kannattaa tehdä itse kaikki kun joku muu tekee monet jutut paremmin tai halvemmalla. Siinä se ulkoistamisen järki on.

21.2.2010 11.22  Heikki Ikonen

Kiitos valppaista kommenteista.

Suomalaisen vähittäiskaupan ongelmaksi sanotaan usein liiallista keskittymistä ja siten kilpailun puutetta. En tunne asiaa järin hyvin, mutta Lidlin tulo markkinoille on tosiaan ollut tervetullut ruiske, ja osoittanut kilpailutilaa olevan.

Suomalaisen ruuan kansainvälisesti korkean hinnan syyksi on samoin väitetty suurten ketjujen keskittymistä. Edellä mainitulla perusteella se voi osaltaan pitää paikkansa, jos kohta muitakin syitä löytyy, etenkin karut luonnonolot.

Jos keskittyminen on osasyyllinen, niin millä tavalla? Usein kuulee väitteen, että ketjut vetävät vällistä liikaa eli juhlivat katteella. Tosiasiat eivät väitettä kyllä tue.

Osuustoiminnallisen S-ryhmän, joka on suurin kauppaketju, tulos ennen veroja on ollut viime vuodet prosentin parin tasoa, allekin sen. Pörssiyhtiö Keskon tulos on ollut viime vuodet 2-4 prosenttia liikevaihdosta.

Noita marginaaleja ei voi todellakaan pitää juhlavina. Vähittäiskaupan marginaalit ovat aina aika ohuet moneen muuhun toimialaan verrattuna, mutta vaikkapa Wal Mart USA:ssa tekee huomattavasti parempaa marginaalia, vaikka se tunnetaan juuri halpatuoteketjuna.

Eli ei keskittyminen ainakaan S-ryhmän ja Keskon omistajien pussia lihota marginaalien kautta. Tuloksen perusteella vaikuttaa mieluummin siltä, että S-ryhmän ja Keskon vahvan markkina-aseman tuomat hyödyt katoavat kustannustehokkuuden puutteeseen. Rahaa palaa heikkoon organisaatioon tms.

Korkeat kuluttajahinnat eivät siten johdu kauppaketjujen kohtuuttomista voitoista, vaan mieluummin tehottomuudesta. Jota koko välitysketjun hallinta ei näy poistavan - kuten itse jutussa väitinkin.

Ja tehottomuus ei hyödytä enempää omistajia kuin kuluttajia.

yst. Heikki Ikonen

21.2.2010 14.40  Heikki Ikonen

PS: Vaikkapa Stockmannin kannattavuus on selvästi parempi kuin S-ryhmän ja Keskon, ja Stockmann keskittyy pelkästään vähittäismyntiin eli ydintoimintoonsa. Se ei pyri hallitsemaan koko tuotanto- ja välitysketjua. Sekin osaltaan todistaa alkuperäistä väitettäni.

yst. Heikki Ikonen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini