On se hienoa, että on tälläisia kirjoituksia. Töitä nimittäin tekevälle riittää.

Eriomaista textiä,(ylen suunnittelema=toivoma) veroluontoinen rahastus vain kaikille, jotta nostoväkeä ja tyhjäntoimittajia saadaan tuottamaan sirkushuveja.

Kirjoitus konkurssiasiassa osuu täsmälleen asian ytimeen. Valitettavasti vaan meidän virkamieskuntamme näkee asian niin musta-valkoisena, etteivät he ymmärrä konkurssien syy-seuraus -yhteyttä ja sitä, että myös yrittäjillä on perheet, joissa lapset ja lähes kaikki läheiset joutuvat konkurssin seurauksena kärsimään sen seurauksista. Näille x-yrittäjille ei tarjota kriisiapua, ei heidän hätäänsä uutisoida, televisioida eikä heille olla rakentamassa avustuspaketteja, niinkuin yhteiskunnan taholta tehdään silloin, kun jokin suuryhtiö irtisanoo työntekijänsä taikka ajautuu konkurssiin. Noiden suuryhtiöiden "puuhamiehet" kylläkin palkitaan siirtämällä heidät joihinkin uusiin ja merkittäviin johtotehtäviin. Tällaisten suurten yhtiöiden toimitusjohtajien ja hallitusten jäsenet ja heidän perheensä eivät joudu koskaan ottamaan minkäänlaista taloudellista taikka henkistä vastuuta konkurssitilanteissa. Heitä ei syyllistetä ja usein median taholta todetaankin, että nyt ei ole aika etsiä syyllisiä, vaan nyt on panostettava vain siihen, että irtisanotut työntekijät saadaan takaisin työelämän piiriin jne.... Nämä samat korulauseet toistuvat myös meidän päättäjiemme lausunnoissa kulloisenkin tapahtuman kohdalla.

Olen tilanteeni huomannut lähentelevän kirjoittamaasi. Luin Iltiksen +liitteessä 27.3. olleen Markku Mannisen haastattelun jossa hän kertoi tuntojaan ja kokemuksiaan konkurssin jälkitraumaattisesta tilanteesta.

Loistava juttu ja rohkea. Kiitoksia.

Kiitos kaikkien aikojen parhaasta yhteiskunnan talousrakenteita kuvaavasta kannanotosta, joka pistää ajattelemaan. Olen ollut yrittäjänä yli 40 vuotta. Monet lamat ja konkurssiuhat kokeneena kirjoituksesi sykähdytti. Me maksumiehet vaikenemme liian helposti ja liittoihimme valitut palkolliset usein haluavat mukavuuttaan tavoitellen luistella ohi.

Kiitos Jorma kirjoituksestasi! Yleiset käsitykset konkurssista ja yrittäjän tilanteesta, varsinkin julkisen vallan piirissä, ovat yhtä hataria ja mihinkään perustumattomia, kuin vanhan piian lastenkasvatusoppi. Silloin kun itse olin konkurssin tultua myrskyn silmässä, eräs siihen asti arvostamani pankkihenkilö sanoi , tosissaan kai, että mihin minä olin kätkennyt varallisuutta pahan päivän varalle. Tilanteessa, jossa yrittäjällä on omaa tuskin paitaa päällä.

Oli hyvä ja asiallinen näkökanta konkurssista. Nimikettä konkurssi sanana tulisi miettiä uudelta näkökulmalta katsottuna, koska pelkästään sana konkurssi leimaa hyvänkin yrittäjän rikolliseksi.

Kun vielä yhdistetään sanat yrittäjä ( yrittää vaan ei onnistu ) ja tekee konkurssin niin missä ollaan?

Voi kun hyvä lyhyehkö vastine.
Sä se vaan jaksat taistella. Hyvä

Asiasisältö artikkelissa hyvä ja esilletuomisen arvoinen, mutta melkoisella asenteellisuudella tämäkin kirjoitettu.

Jokaiseen konkurssiin asennoidutaan Suomessa epäluuloisesti.

Jos loppumetreillä kirjanpito laahaa kuukaudenkin myöhässä, niin asia lähtee syyteharkintaan, ja yrittäjää yritetään kaikella tuhovoimalla saada rikolliseksi ja tuomituksi liiketoimintakieltoon.

Miksikö?

Siksi, että saadaan pesä rosvottua yäysin puhtaaksi.

Ai että mikäkö siihen on motiivi?

No kun ennestäänkin korkeita veroja ei uskalleta korottaa, niin täytyy jostain maksumies löytää.

Aamen!