”Minä, lähes kuusikymppinen nainen, menin autojen merkkiliikkeeseen. Kiertelin ja kaartelin aikani autoja tutkaillen. Sitä sain tehdä aivan rauhassa, sillä kaikki myyjät (miehet) istuivat toimistossaan.
Koska kukaan ei vaivautunut palvelemaan, menin häiritsemään heidän rupatteluaan. Pyysin anteeksi häirintääni ja ilmoitin haluavani ostaa auton jonka olin valinnut.

Ei kysytty, haluanko koeajaa tms. Minua ei taidettu ottaa vakavasti, mutta viimein yksi miesmyyjä nousi ylös tuolistaan ja kysyi mistä autosta on kyse ja kertoi myös, että käytetyt autot löytyvät toisesta kerroksesta.

Pyysin myyjää tekemään kaupat ja ajamaan auton ulos, koska olin päätökseni tehnyt. Vasta kaupat tehtyämme minut otettiin vakavasti ja palvelu muuttui kummasti. No onhan se ihmeellistä, että kuusikymppinen mummo tulee ja ostaa uuden jenkkiauton ja vielä käteisellä. Eihän ne siellä tienneet, että pankkilainallahan minä sen auton ostin. Mutta, oli tosi herkullinen tilanne tulla autoliikkeeseen ja sanoa, että ostan tuon auton nyt heti!”

”Kävin viemässä arpoja ja veikkauskuponkeja tarkistettavaksi.
Myyjä tokaisi: – No mä en kyl ala näitä tarkistaa! Näitähän on vaikka kuinka paljon. Mulle tulee ihan hirvee jono!
(3 Casinoa ja n. 12 veikkaustositetta)
Voi luoja sentään!! Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen.”

”Kyselin eräästä kukkakaupasta amppelisisäkukkaa ja sain myyjältä vastaukseksi, että "ei ole ja ne ei ole enää muotia".”

Kirjoitukset ovat Yrittäjälinjan kirjoituskilpailusta, jossa osallistujia pyydettiin kertomaan kokemuksiaan niin hyvistä kuin huonoista palvelukokemuksista.