Naamakirjassa leviää ohjelma, jota tykkäämällä tai linkin aukaisemalla tietämättään luovuttaa tietojaan ohjelman tekijän käyttöön. Ohjelma markkinoi itseään taitavasti, koska jo yli 100 000 suomalaista on tykännyt, klikannut ohjelman linkin auki. Kuka nyt ei klikkaisi ohjelmaa, joka kertoo miten kävi, kun isä näki tyttärensä webcam-esityksen. Minä en klikannut, mutta moni tuttavani klikkasi.

Naamakirjassa leviää ohjelma, jota tykkäämällä tai linkin aukaisemalla tietämättään luovuttaa tietojaan ohjelman tekijän käyttöön. Ohjelma markkinoi itseään taitavasti, koska jo yli 100 000 suomalaista on tykännyt, klikannut ohjelman linkin auki. Kuka nyt ei klikkaisi ohjelmaa, joka kertoo miten kävi, kun isä näki tyttärensä webcam-esityksen. Minä en klikannut, mutta moni tuttavani klikkasi.

Naamakirjan ideologiaan kuuluu avoimuus ja omien juttujensa jakaminen. Tätä haittaohjelman tekijä on käyttänyt taitavasti, mitenkähän kävi, kun isä näki tyttärensä webcam esityksen. No, mitä tällaisesta tulee mieleen, oliko isä iloinen tyttärensä esityksestä vai kauhuissaan, yllättynyt. Tätä ei kukaan tiedä, koska mitään webcam-esitystä ei missään ole. Se on huijaus.

Miksi nähdä tällainen vaiva? Haittaohjelman tekijä kalastelee nettikäyttäjien tietoja, joita hän käyttää omaksi edukseen tavalla tai toisella. Hän siis pyrkii saamaan itselleen jotakin, jota kukaan ei vapaaehtoisesti olisi hänelle luovuttamassa. Hän huijaa saadakseen itselleen toisen omaa.

Minkä arvoisia ovat omat salasanat, yhteystiedot, tietokoneen sisältö? Niille ei ole helppoa laittaa hintalappua, mutta suurimmalle osalle kyse on tavarasta, tiedoista, joita ei halua antaa mistään hinnasta kenellekään. Kyse voi olla intimiteetin ydinalueelle kuuluvista tiedoista, omaan itseensä liittyvistä kaikkein tärkeimmistä jutuista tai sitten esimerkiksi salaisista asiakastiedoista eli arvokkaasta tavarasta.

Nyt joku haluaa varastaa sinulta tämän arvokkaan tavaran. Miten yhteiskunta suhtautuu tällaiseen? Aika rauhallisesti: päivittäkää virustorjuntaohjelmanne, älkää avatko tuntemattomia liitteitä. Suhtautuminen on samanlaista kuin suomalaisilla lainvalvojilla kun viranomainen rikkoo lakia, lainvalvoja ohjeistaa viranomaista toimimaan jatkossa oikein.

Mitä jos tähän suhtauduttaisiin kuin mihin tahansa arvokkaan tavaran varkauteen, poliisi paikalle ja tekijä kiinni ja vastuuseen. Tekijälle vastuu aiheuttamastaan vahingosta ja kaappiin miettimään tekosiaan. Tämä voisi olla yksi tapa suhtautua tällaisiin kepposiin.

Kepposet kepposina, rikokset rikoksina. Tämänkertainen haittaohjelma on ilmeisesti kepposluontoinen, mutta siinä vaiheessa, kun tällaisilla tempuilla ryhdytään aiheuttamaan oikeasti vahinkoa, kyse on rikoksesta, joka tulee rangaista siten, että tuhoaminen ei jatkossa innosta.

Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA
Lue lisää Kari Uotin kirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi