Tuoreen tutkimuksen mukaan tuomioistuimet hylkäävät 5,5 % rikossyytteistä, siis 94,5 % syytteistä menee läpi ja johtaa tuomioon. Valtakunnansyyttäjä on huolissaan kehityksestä, Ruotsissa sentään 20 % syytteistä kaatuu. Syyttelijän käsityksen mukaan syytekynnys Suomessa on liian korkea, minkä vuoksi hylkyjä tulee niin vähän, toinen vaihtoehto on, että tuomitsemiskynnys on matala.
Tuoreen tutkimuksen mukaan tuomioistuimet hylkäävät 5,5 % rikossyytteistä, siis 94,5 % syytteistä menee läpi ja johtaa tuomioon. Valtakunnansyyttäjä on huolissaan kehityksestä, Ruotsissa sentään 20 % syytteistä kaatuu. Syyttelijän käsityksen mukaan syytekynnys Suomessa on liian korkea, minkä vuoksi hylkyjä tulee niin vähän, toinen vaihtoehto on, että tuomitsemiskynnys on matala.
Syytteiden läpimenoprosentti on korkea, koska suuri osa rikosjutuista on täysin riidattomia, tosiseikoista eikä sovellettavasta laista tai sen tulkinnasta ole epäselvyyttä. Nuoret notaarit saavat tuomarikokemusta huiskimalla selviä juttuja kasaaan. Tässä on se vaara, että nuijan heilutuksesta tulee tapa, tuomitaan aina sen mukaan, mitä syyttäjä vaatii ilman että muistetaan oma rooli yhteiskunnan riippumattomana riitojen ratkaisijana.
Tästä on historiassa esimerkkinä pankkirikosoikeudenkäynnit, joissa tuomarit aika yksioikoisesti toteuttivat valtion tahtoa. Huiskittiin tuomioita monimutakaisissa talousrikosjutuissa sen mukaan kun Arsenal ja valtio vaativat samalla unohtaen oma roolin riitojen yläpuolella olevana puolueettomana ja riippumattomana instituutiona.
Aika harva enää muistaa 1990-luvun alun pankkikriisiä, jonka jälkeen niitä on tullut muutama lisää. Tämä esihistoriallinen kriisi oli siitä erikoinen, että silloin valtio hoiti kriisiä rahan lisäksi kirveellä. Tämä ei ole vieläkään päättynyt. Eräs aikakauden näkyvimmistä valtion toimenpiteitten kohteista on edelleen hakattavana. Hän kärsi aikanaan pitkän tuomion, jonka jälkeen samasta asiasta aloitettiin uusi menettely.
Esitutkinta jutussa kesti 9 vuotta, valtio teki syyttämättäjättämisratkaisun, mutta valtion inkvisiittori Arsenal päätti käyttää omaa asianomistajan syyteoikeuttaan ja käynnisti rikosmenettelyn, joka kohta on alkamassa Helsingin käräjäoikeudessa.
Mies alkaa olla aika uupunut. Asiointi säästöpankissa 1980-luvun lopussa jatkuu edelleen. Häntä vastaan käydään oikeutta nyt neljännellä vuosikymmenellä samoista aiheista. Paavo Väyrynen oli ministeri viidellä vuosikymmenellä, näyttää siltä, että Herra x saavuttaa tämän meriitin oikeuden alttarilla. En ole kovin ylpeä suomalaisesta rikosprosessijärjestelmästä tältäkään osin.
Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA
Lue lisää Kari Uotin kirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi
Mikä siinä on että noin vanhoista asioista täytyy pitää kiinni ja joku yksittäinen ajaa väkisin alas, vaikka moni muu on päässyt pienemmillä "vaurioilla", onko tuomareiden keskinäinen "hyväveli" -peli syynä? Eikö nuoremmista nousta vastaan sanomaan että nyt riittää?