Saksalaisen tutkimuslaitoksen IFO:n suhdanneindeksi osoittaa pientä piristymisen merkkiä. Ostopäälliköt ovat kaikkialla maailmassa nyt hieman positiivisempia kuin vain kuukausi sitten. Myös IFO:n suhdannekello, joka on ollut laskussa viime talvesta asti, on pysähtynyt. Yleensä suhdannekellon pysähtymistä seuraa jonkinlainen muutos. Tässä tapauksessa uusi suunta olisi tietysti ylös.

Saksalaisen tutkimuslaitoksen IFO:n suhdanneindeksi osoittaa pientä piristymisen merkkiä. Ostopäälliköt ovat kaikkialla maailmassa nyt hieman positiivisempia kuin vain kuukausi sitten. Myös IFO:n suhdannekello, joka on ollut laskussa viime talvesta asti, on pysähtynyt. Yleensä suhdannekellon pysähtymistä seuraa jonkinlainen muutos. Tässä tapauksessa uusi suunta olisi tietysti ylös.

IFO on erittäin arvovaltainen laitos, jonka tutkimukset perustuvat tuhansilta yrityksiltä saatuihin kuukausiraportteihin. IFO:n arviot suhdanteiden muutoksista osuvat varsin tehokkaasti. Sen vuoksi IFO:a seurataan markkinoilla tarkasti. Sen suhdannekello kulkee nelikentässä seuraavalla tavalla:

Nousuvaiheessa odotukset ovat korkealla, mutta talous ei vielä kasva. Korkeasuhdanteessa sekä odotukset että kasvu ovat voimakkaita. Laskusuhdanteessa odotukset ovat heikot, mutta talous kuitenkin vielä kasvaa. Taantumassa sekä odotukset että kasvu ovat heikkoja.

Suhdannekellon pysähtyminen oireilee suhdanne käänteen olevan ovella. Arvio voi olla vielä ennenaikainen, mutta ei välttämättä kovin paljon. Teollisuusmaiden taantumat kestävät keskimäärin reilun vuoden. Pörssit lähtivät laskuun jo varhain keväällä, ja tilastotiedot vahvistivat suhdanteen rajun heikentymisen kesällä. Laskusuhdanteessa tai jopa taantumassa on siis menty jo jonkin aikaa.

Tavallisesti suhdanteen kääntymisen laukaisevat keskuspankit ohjauskorollaan. Korkojen lasku vaikuttaa joidenkin kuukausien viiveellä. EKP aloitti koron laskun kuukausi sitten, tosin liki symbolisella 0,25 prosentilla. Todennäköisesti korkojen pohjat nähdään ensi talven aikana. Keväälle suhdannekäänteen pitäisi ajoittua tilastollisinkin perusteinkin.

Se tosin edellyttänee, että EU tekee velkakriisiin uskottavia ratkaisuja. Mutta on hyvä muistaa, että 2008 kriisissä näkymä oli vähintään yhtä synkkä kuin nyt. Tuolloin oli todellisena vaarana jopa globaalin pankkijärjestelmän romahdus. Silti elpyminen alkoi jo 2009, kuten tämän lehden sivuilla hyvissä ajoin ennustin. Kun maailmanloppu ei tullut kolme vuotta sitten, niin tuskin tälläkään kertaa, vaikka Euroopan velkaongelmaa ja poliittisen päätöksenteon vaikeutta ei voi vähätellä.

Heikki Ikonen