Velkakriisin jatkuva venyminen tuskastuttaa eurooppalaisia, niin myös suomalaisia, vaikka meihin vaikutukset kohdistuvat etupäässä välillisesti. Pari kuukautta kestänyt optimistinen vaihe rakoili pahan kerran, kun markkinoilla levisi pelko Espanjan maksukyvyn rapautumisesta. Lähiviikkoina siihen pitäisi saada jokin helpotus. Todennäköisesti EKP jakaa lisää halpaa luottoa pankeille tai ostaa Espanjan velkoja, ja markkinat saadaan rauhoittumaan. Siten ennusteiden lupaama elpyminen pääsisi taas vauhtiin.

Velkakriisin jatkuva venyminen tuskastuttaa eurooppalaisia, niin myös suomalaisia, vaikka meihin vaikutukset kohdistuvat etupäässä välillisesti. Pari kuukautta kestänyt optimistinen vaihe rakoili pahan kerran, kun markkinoilla levisi pelko Espanjan maksukyvyn rapautumisesta. Lähiviikkoina siihen pitäisi saada jokin helpotus. Todennäköisesti EKP jakaa lisää halpaa luottoa pankeille tai ostaa Espanjan velkoja, ja markkinat saadaan rauhoittumaan. Siten ennusteiden lupaama elpyminen pääsisi taas vauhtiin.

Historian valossa velkakriisin venyminen ei ole yllätys. Talouskriisien arvovaltaiset tutkijat Kenneth Rogoff ja Carmen M. Reinhart ovat todenneet, että toisen maailmansodan jälkeisten pankkikriisien keskimääräinen kesto on ollut neljä ja puoli vuotta, kun mittarina pidetään kansantuotteen ja työttömyyden palaamista kriisiä edeltäneelle tasolle. Pohjoismaiden kokemat pankkikriisit 1990-luvulla osuvat hyvin tähän keskiarvoon – Suomessahan lama päättyi 1995, kun devalvaatio ja it-sektori nostivat viennin vahvaan vetoon.

Joka toinen pankkikriisi on aiheuttanut Reinhart kaksoistaantuman, joten siltäkin osin kehitys on kulkenut tavanomaista latua. Yleensä kaksoistaantuman jälkimmäinen puoli on lyhyempi ja loivempi, ja näin näyttää käyvän tälläkin kertaa – paitsi niissä Euroopan maissa, joissa velkakriisi on pahin. Suomessahan tilanne on paljon parempi kuin Välimeren maissa, tai kammottavalla 1990-luvulla.

Positiivinen puoli tilanteessa on myös se, että tuo historiallinen keskiarvo alkaa olla kasassa, sillä kriisi alkoi jo vuonna 2007 Yhdysvalloista. Siellä talouskasvu ja työllisyystilanne ovatkin jo selvästi parantuneet. Yhdysvaltojen suhdanteet ovat perinteisesti olleet ratkaisevia koko maailmantaloudelle, joten senkin suhteen pahimman pitäisi olla takana, vaikka Yhdysvaltojen merkitys maailmantaloudessa on suhteellisesti laskenut.

Vaikka talouskriisit hidastavat elpymistä aina huomattavasti enemmän kuin tavalliset taantumat, eivät niidenkään seuraukset ole ikuiset. Käytännössä jokainen maa on kokenut pankkikriisin, ylivelkaantumisen tai rajun inflaation viimeisen 800 vuoden aikana, Rogoff ja Reinhart ovat laskeneet. Silti taloudellinen kehitys on jatkunut ennen pitkää. Pohjoismaiden pankkikriisit olivat pahimmasta päästä, mutta niistäkin selvittiin. Loppusuoralla pitäisi tämänkin kriisin jo olla, vaikka pelottavia pilviä aika ajoin taivaalle kasautuukin.

Heikki Ikonen