Millainen se on – täydellinen perhe? Täydellisiä perheitä on kuta kuinkin yhtä monenlaisia kuin sen tavoittelijoita. Ei ole olemassa standartoitua, laatuvaatimukset läpäissyttä täydellistä perhettä. Jonkun mielestä se on äiti, isä, kaksi lasta (tyttö ja poika) ja karvaturri. Toisen mielestä täydellinen perhe on maaseudun idyllisessä rauhassa asuva pullantuoksuinen suurperhe ja muutama kissa. Kolmas haaveilee cityperheestä, jossa kaksi aikuista tekee uraa, lapset soittavat pianoa ja pelaavat huipputasolla jalkapalloa. Entä se varsinainen sisältö, pelkkä kuorrutus ei riitä kakussakaan - rakkautta ja hellyyttä, yhteistä aikaa, kilttejä helppoja lapsia, joilla ei ole omaa tahtoa ja jotka tottelevat yhdestä kerrasta? Elämä on enemmän. Se on huutoa, vääntöä, vahvoja tunteita, laastareita, piirrettyjä seiniä, rikkinäisiä polvia. Se on epäonnistumista, yrittämistä, pyllylleen kaatumista ja ylösnousemusta. Se on väsymystä, riittämättömyyttä ja avuttomuutta. Kuka uskaltaa sanoa ääneen: en jaksa, olen epäonnistunut, mutta ei se haittaa, nousen ylös ja yritän uudestaan uudella tavalla. Kuka uskaltaa sanoa, tarvitsen apua?

Täydellisyyden tavoittelu on tuhoavaa, joillekin lamauttavaa. Epäonnistumisen sietokyky, tunteiden vuoristoisella radalla jaksaminen ja oman häpeän kohtaaminen ovat asioita, joiden varaan voimme rakentaa kestävän ja liitoksissaan vahvan tulevaisuuden. Kaikki perheet ovat täydellisiä omalla tavallaan – omassa ainutlaatuisessa epätäydellisyydessään. Muistakaamme se, kun seuraavan kerran osoitamme sormella itseämme, naapuria tai siskonkumminkaimaa.

Taru Jousia
Pedagogisesti pätevä puheviestinnän ammattilainen (FM, pääaineena puheviestintä), kouluttaja, bloggari ja neljän pojan äiti.