Kovasti huudellaan teollisuuden menettämisen perään. Valtion ohjaus ja valtavirta kansalaisista luottavat edelleenkin ns. suurteollisuuteen.

Teollisuutta ei kuitenkaan ole ilman palvelua – jos ei  joissain tapauksissa kyllä toisinkaan päin. Onhan teollisuuden toiminnassakin oltava palvelua viimeistään silloin, kun tuotetta myydään. Konkretisoituu se muullakin tavoin. Esimerkiksi jopa  Koneelle hissi on väline, jolla solmitaan katteet tuovat ylläpitosopimukset.

Suomessa kuluttaja ei lisää tippejä ostamiinsa perinteisiin palveluihin. Ehkä ulkomailla tippikulttuuri vaikuttaa siten, että palvelu paranee kummasti,  kun ruoskaraha panee työntekoon vauhtia. Väitettä voi totta kai pitää teennäisenä, mutta onko "aito" ja kylmä epäystävällisyys sittenkään hyvä juttu?

Koska palvelualoilla on suurin osa kaikista työpaikoista, olisi toivottavaa – jopa pakollista – että palvelukokemukset olisivat meillä Suomessakin harvemmin karmaisevia ja useammin mieluisia.

Palvelualat ovat kansainvälisten vertailujen mukaan kehittyneet hitaasti Suomessa, aikana jolloin niiden merkitys on yleisesti maailmantaloudessa kasvanut. Palveluiden lisääminen ja vienti onkin yksi tekijä, jolla Suomen elinkeinorakennetta voitaisiin vahvistaa. Hyvä alku tähän on lisätä palvelun aitoa arvostusta. Se alkaa asenteista. Palveluhan on sivityssanakirjankin mukaan sitä, että joku tekee jonkin asian jonkun toisen puolesta, rahallista korvausta vastaan tai ilman sitä. Pelkkä suoritus ei kuitenkaan riitä, vaan palvelun pitää tuottaa hyvää fiilistä, parempaa kuin jos kyseistä palvelutapahtumaa ei olisi ollut.

Pauli Vuorio
päätoimittaja

Lähteet:
Suomi: Kolme kertomusta palvelusta - Kauppalehti
Palvelualoilla 73 prosenttia kaikista työpaikoista - suomi.fi
Tarinaa kulmilta -blogi
Suomi maailmantaloudessa - Ulkoasiainministeriö
Suomisanakirja