Erään yrityksen johtajan kanssa puhuessani hän kertoi entisestä työnantajastaan haikailevasti ja kaipaillen. Hän ei ollut ajatuksissaan vieläkään – kahdessa vuodessa – luopunut henkisesti entisestä työnantajastaan.

Kaksi vuotta on tavallista pidempi aika. Lähes jokainen uuteen työpaikkaan tuleva puhuu ja miettii entistä jonkin aikaa.

Kyse on muutoksen vaikeudesta. Oikeastaan eräästä muutosprosessin yksityiskohdasta.

Yksityiskohta on hyvästien jättö, luopuminen.

Ellet koskaan sano hyvästi menneelle, et voi täysin aloittaa uutta.

Kun yrityksen johto pohtii muutoksia organisaation toimintaan, johto pohtii samalla omaa hyvästijättöä entiselle.

Johdon julkistaessa muutoksen, se kuitenkin yleensä odottaa, että muut ihmiset lähtevät heti joukolla mukaan.

Mutta niin ei käy.

Muidenkin kuin johdon ihmisten pitää sanoa "good bye" menneelle.

Se vie aikaa, on turhauttavaa ja monelle tuskallista. Aivan kuten tarinani aloittanut yritysjohtaja, muutkin kaipaavat ja pitävät yllä entisen mielikuvaa ja kaipuuta.

Kaipuun menneeseen katkaisee hyvästi jättö. Jättää hyvästit on lopettaa jotain, tunnustaa, että se oli ja sitä kesti aikansa. Suru ja tunneryöpyt kuuluvat asiaan.

Kun surutyö on tehty, on ihminen valmis alkamaan jotain uutta eikä menneisyys jää kummittelemaan taustalle.

Muutos alkaa luopumisesta. Ensin on luovuttava jostain ja vasta sitten voi ottaa uutta tilalle.

Tuo on se syy, mihin otsikossa viittasin. Ettei ole jätetty hyvästejä eikä luovuttu.

Heikki Matias Luoma
Actional Oy
www.actional.fi