Blogin arkisto

Valtion mielivaltainen ulosotto - itsemurhat - velkavankeus johtaa sosiaalipummiksi

Share |

Tiistai 16.4.2013 - Kai Haavisto


kaihaavisto.jpgselvitys

- yrittäjän henkilökohtaisten riskien vähentämiseksi ja

- nuorten kannustamiseksi yrittämiseen

Selvitystyön tarpeellisuus:
1. Ministeri Jyri Häkämies haluaa helpottaa epäonnistuneen yrittäjän mahdollisuutta palata yrittäjäksi
2. EU haluaa antaa yrittäjälle toisen mahdollisuuden.

1. LÄHTÖKOHTA

1990-luvun alun pankkikriisin seurauksena pankkien pelastamiseksi uhrattujen kymmenien tuhansien yrittäjien perheiden ja jälkipolven muistoissa ovat vielä vahvasti kaikki ne tragediat ja menetykset sekä niistä jääneet traumat, joiden seurauksena nykynuoriso toteaa mieluummin: “en lähde yrittäjäksi”.

Tämän johdosta on Suomessa ensinnäkin päättäjien asenteita ja toiseksi lakeja muutettava niin, että epäonnistuessaan ihminen ei menetä koko loppuelämäänsä velkavankeudessa ja kurjuudessa.

Tämän päivän kokemusten ja lakien perusteella voidaan oikeutetusti ja todellisuudessa koetun perusteella Suomessa todeta, että “ yrittäminen voi tuhota loppuelämäsi - ja myös lastesi loppuelämän”.

Kun 2010-luvulla kymmenet tuhannet yrittäjät siirtyvät eläkkeelle ja etsivät jatkajaa kannattavallekin yritystoiminnalle, on riittävän turvallisen yritysympäristön luominen yksi tärkeimmistä edellytyksistä, jotta nuori polvi uskaltautuu maassamme yrittäjiksi.

Tämän selvitystyön tarkoitus on antaa taustatietoa yrittäjän konkurssin seurauksista sekä ehdotuksia lainsäädännölliseen muutostarpeeseen, joista poliitikot sitten päättävät toteuttaa ne, jotka kulloisenkin hallitsevan poliittisen ideologian perusteella ovat mahdollisia.

1.1 Tilastotietoa vuosilta 1991-1996

Vuosina 1991-1996 tehtiin Suomessa yli 55.000 konkurssia, jotka perhekunnittain laskettuna koskivat yli 1 miljoonaa kansalaista.

Yli 500.000 ihmistä menetti kaiken omaisuutensa ja joutuivat varattomina ulosoton asiakkaiksi.

Yli 2.000 ihmistä teki itsemurhan yli tavanomaisten itsemurhalukujen.

Joka toinen suomalainen, 2,4 miljoonaa kansalaista, sai yhteiskunnan tukea jossain muodossa ja yli 300.000 ihmistä sairasti masennusta.

Vailla vakinaista työtä jäi yli 600.000 työikäistä kansalaista.

Vahvimmat kasvualat olivat seurakuntien ruokapankit, jälkiperintäyhtiöt sekä harmaa talous.

Ylivelkaantuminen ja sen aiheuttama syrjäytyminen tuli perinnölliseksi lukuisissa perheissä.

Kansalaisten omaisuus jaettiin niille pankeille, jotka pidettiin toimintakykyisinä veronmaksajien rahoilla ja valtion ottamalla velalla.

1.2 Veloista tehtiin perinnöllisiä

Kun maassamme toimivat pankit oli pelastettu valtion antamalla tuella sekä pantti- ja pakkohuutokaupoista alihintaan lunastetuilla asunnoilla ja kiinteistöillä, joihin pankit myönsivät lähipiiriläisilleen lainaa jopa 0-korolla, myivät pankit vakuuden realisoinnin jälkeen jäljelle jääneet velat jälkiperintäyhtiöille.

Usein miten vakuutena olleen omaisuuden realisointi tapahtui niin, että kun omaisuus oli vuonna 1990 esim 1 miljoonan arvoinen, ja sitä vastaan oli lainaa 0,8 miljoonaa, eli omaa pääomaa oli velallisella 20%, aikaansai kiinteistöjen arvon aleneminen 40-50%:n alennuksena ja valuuttalainan markka-arvo kellutuksen ja devalvaation johdosta nousi 1,5 –kertaiseksi, oli lopputulos se, että omaisuudesta saatiin pankin suorittamassa realisoinnissa 0,55 miljoonaa ja valuuttalaina oli noussut olemaan 1,2 miljoonaa, joten velkaa jäi jäljelle, alun perin riittävän vakuuden realisoinnin jälkeen, vielä 0.65 miljoonaa, elin lähes alkuperäinen lainamäärä.

Tämä jälkivelka alkoi kasvaa kohtuutonta viivästyskorkoa, jota velalliselta ryhdyttiin perimään ulosoton kautta. Kun velallinen oli menettänyt kaiken omaisuutensa ja usein jäänyt myös työttömäksi, ainakin kaikki yrityskonkurssin kokeneet, ei velallisella enää ollut työtä eikä toimeentuloa eikä todellisuudessa minkäänlaista maksukykyä.

Niinpä kymmenet tuhannet velalliset joutuivat hakemaan kunnan vuokra-asunnon sekä työttömyyskorvausta ja toimeentulotukea. Tuhannet perheet hajosivat ja yksinhuoltajat joutuivat turvautumaan yhteiskunnan tukeen.

Kun pankit olivat saaneet taseensa kuntoon veronmaksajien tukirahoilla sekä realisoimalla vuosina 1991-95 halvalla itselleen ja lähipiireilleen hankkimansa lainan vakuutena olleet kiinteistöt ja asunnot, joiden hinnat olivat 1996-99 jo nousseet 2-3 –kertaisiksi, ei tämä riittänyt rahoituslaitoksille, vaan säädettiin laki, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventauksen ollessa oikeusminiterinä ja Nobel- palkitun Martti Ahtisaaren ollessa presidenttinä, 9.4.1999 ulosottolain muutoksena, jonka mukaan myös konkurssin tehneen velallisen perillisiltä voidaan ulosmitata vanhempien konkurssivelkoja ns samaistuksen perusteella sivullisen ulosmittauksena.

”Sivullisen väite siitä, että omaisuus kuuluu hänelle, ei estä ulosmittausta”. Näin tehtiin varattomuudesta perinnöllistä Suomessa.

2. OIKEUSISTUIMET JA VELKAJÄRJESTELYT

Kun velkajärjestelylaki ja yrityssaneerauslaki tulivat voimaan helmikuun alusta 1993 alkaen, oli oikeuslaitoksen tuomareille erittäin vaikeaa tehdä päätöksiä, että velkoja mitätöitiin tai leikattiin. Niinpä 1990-luvulla hovioikeuksien velkajärjestelyjen hylkäämistuomioissa on valtavat määrät velkojien esittämiä suoraan lakikirjasta otettuja, mutta täysin perättömiä väitteitä hylkäystuomioiden perusteina.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen olisikin syytä käydä läpi näitä tuomioita ja verrata niitä nyky-ymmärryksen valossa annettuihin velkajärjestelytuomioihin.

Sellaisia suoraan lakikirjasta otettuja perättömiä väitteitä kuin ”velalliset ovat antaneet velkojalle harhaanjohtavia tietoja” (vaikka pankki oli tietoinen todellisuudesta ja itse tyrkytti lainaa), tai ”on toiminut keinottelualalla (rakennustoiminta)” (oikeuslaitos määritti koko rakennusalan keinotteluksi) , tai ”eivät ole todellisesti köyhiä ja kurjia” (laki ei edellytä kurjana olemista) tai ”ovat aina asuneet Espoon parhailla paikoilla” (asuinpaikan sijainti ei ole velkajärjestelyn este), ovat olleet velkajärjestelyn esteitä, vaikka mikään ei olisi pitänyt todellisuudessa paikkaansa.

Kun oikeuden tuomiossa todetaan, että ”oikeus ei löytänyt yhtään näyttöä velkojien esittämiin väitteisiin, mutta kokonaisharkintana on velkajärjestely kumottava”, tuntuu kuin suomalainen oikeuslaitos olisi poliittisesti ohjailtu yksittäistä yrittäjää vastaan.
Pankki tai rahoituslaitos ei juuri koskaan ole hävinnyt velkaoikeudenkäyntiä suomalaisessa oikeusistuimessa. Lieneekö ns ”Koiviston konklaavilla” 5.6.1992 mitään tekemistä tämän tosiasian kanssa. Asia tullee selvitetyksi jossain historian vaiheessa.

Velkajärjestelyn pituus on pääsääntöisesti viisi vuotta. Kuitenkin koko prosessi todellisuudessa kestää aina vähintään 10 vuotta. Kun yritys menee konkurssiin, kestää konkurssimenettely noin 2-4 vuotta, jona aikana myös yrittäjältä haetaan veloille oikeuden tuomio. Tuomion jälkeen voi yrittäjä hakea velkajärjestelyä. Ensin pyydetään velkojien lausunnot, jonka jälkeen oikeus päättää velkajärjestelyn aloittamisesta. Tämän jälkeen laaditaan maksuohjelma, jolle haetaan velkojien suostumukset, jonka jälkeen oikeus päättää maksuohjelmasta. Tähän prosessiin kuluu yleensä 1-3 vuotta, jonka jälkeen vasta velkajärjestely alkaa ja velallinen aloittaa 5-7 vuoden maksuohjelman mukaiset maksut ulosottoon. Kun velkajärjestelyaika päättyy, jää velkojille vielä kaksi vuotta aikaa esittää lisävaatimuksia jos velkoja havaitsee, että velallinen onkin velkajärjestelyaikana ansainnut enemmän kuin oikeuden määräämän maksun perusteena on otettu huomioon. Näin velkajärjestelyn kokonaisaika yrityksen konkurssista todelliseen vapautumiseen menee aina vähintään 10-13 vuotta.

Tilastollisesti moni velkajärjestelyssä ollut velkaantuu uudelleen velkajärjestelyn jälkeisen kahden vuoden aikana. Tämä perustuu niihin lukemattomiin velkojien esittämiin väitteisiin, että velallinen onkin ansainnut velkajärjestelyn aikana enemmän kuin on alun perin oikeudelle ilmoittanut ja velkoja vaatii joko lisämaksua tai koko velkajärjestelyn mitätöintiä. Kun velallinen ei pysty lisämääriä velkojille maksamaan, raukeaa velkajärjestely ja tilastoissa tämä noteerataan ”uudelleen velkaantumisena”.

3. JÄLKIPERINTÄ KOHTUUTONTA

Kun luottolaitos on vakuutta vastaan lainan antanut ja sekä vakuuden arvo romahti että lainamäärä kasvoi kohtuuttomasti, molemmat valtiovallan toimenpiteiden seurauksena, velallinen jäi tyhjän päälle velkaa vielä lähes koko alkuperäisen lainamäärän.

Tästä kehittyi tuottava liiketoimi, ns jälkiperintä, joka on yksi vastenmielisimmistä ja epäeettisimmistä liiketoimista maassamme, koska siinä koko omaisuutensa menettänyt ihminen saatetaan velkavankeuteen, jonka pituus on maassamme vaihdellut viidestä vuodesta aina kolmeenkymmeneenyhteen vuoteen saakka. Jälkiperintä on niin tuottavaa, että nykyisin kaikki suurimmat jälkiperintäyhtiöt ovatkin ulkomaalaisessa omistuksessa.

Usein miten jälkiperintäyhtiö ”ostaa” velat rahalaitokselta, mutta maksaa vasta sitten kun saa varattomilta perityksi. ”Ostohinta” on usein vain pari prosenttia kokonaisvelkamäärästä. Kuitenkin jälkiperintäyhtiö perii eli laskuttaa velalliselta koko velkamäärään, eli usein 30-50 -kertaisesti. Tämä perintämäärä eli laskutus ei kuitenkaan näy yhtiön tilinpäätöksessä saatavina niin kuin normaalin yrityksen tilinpäätöksessä on myyntisaatavat tulopuolella. Jälkiperintäyhtiö saa tulouttaa saatavansa vasta saatuaan maksun, eli toimii tavallaan verottajan siipien alla jonkinlaisena lottoamisyhtiönä.

Kun velat vanhentuvat nykyisin kolmessa vuodessa, aiemmin kymmenessä vuodessa, eivät ne kuitenkaan vanhennu, jos velkoja uusi perinnän, eli lähettää kirjeen ulosottovirastoon, joka nykyisin hoitaa loput työt velkojan puolesta. Niinpä Suomen Asiakastieto Oy:n rekisterissä voi olla ”uusina” luottohäiriömerkintöinä jopa 20 vuotta vanhoja velkoja, joka antaa velallisesta ja tämän maksumoraalista täysin harhaanjohtavan kuvan. Vaikka velallinen olisi maksanut kaikki konkurssin jälkeiset maksunsa eikä yhtään uutta maksamatonta maksua olisi syntynyt, näkyy hän kuitenkin luottotiedoissa ”uutena” velkaantuneena joka vuosi, kun velkojat uudistavat perintänsä ulosottoon yleensä aina ennen veronpalausten maksamista.

4. VARATTOMUUSRASISMI

Jälkiperinnässä voitaisiin jopa puhua ”varattomuusrasismista”, samoin kuin ulosottolain samaistus pykälässä ja sivullisen ulosmittauksessa ilman etukäteistä todisteaineistoa. Varattomaksi julistetulla ihmisellä ei siis enää ole läheskään kaikkia perustuslakimme kansalaisille suomia yhtäläisiä perusoikeuksia.

Kun konkurssin tehnyt yrittäjä pyrkii jatkamaan elämäänsä niin, että tekee työtä ja saa palkkaa, hän kohtaa tämän päivän Suomessa monia rasismin piirteitä omaavia vastuksia. Lehdistä saa lukea, että ”varaton siirsi rahoja pankkitililtä”, ikään kuin varaton ei enää saisi olla tekemisissä minkään yrityksen tai yhdistyksen rahojen kanssa. ”Cadillac-köyhät” on myös loukkaava termi, kun monet vanhat Cadillacit ovat paljon halvempia kuin halvin ja pienin japanilainen auto.

Varaton ei saa avatuksi pankkitiliä, ei saa vuokra-asuntoa, ei kännykkäliittymää, ei luottokorttia, ei osamaksua, ei edes kaikkia vakuutuksia, ei voi ostaa mitään laskutukseen ja kun palkkatyössä ollessa peritään liikaa ennakonpidätystä, ulosmittaa ulosottomies koko veronpalautuksen, joka onkin muuttunut palkasta saatavaksi, kun palkasta saa ulosmitata vain 1/3 – 1/2. Kukaan ei pyydä yhtiönsä hallituksen jäseneksi, koska yritys silloin ei pääse ennakkoperintärekisteriin eikä siis voi toimia.

Varattoman ihmisen perustuslaillinen asema omistamiseen on eri kuin muilla kansalaisilla. Kun varaton ihminen saa hallintaansa esineen, se ulosottolain mukaan muodostaakin omistusoikeuteen verrattavan aseman ja varattoman hallinnassa oleva ulkopuolisen omistama esine, kuten auto, voidaan ulosmitata varattoman veloista. Omat lapsetkaan eivät voi lainata varattomalle isälleen tai äidilleen autoaan tai mitään muutakaan esinettä, kun sen saa ulosmitata!

Näin siis konkurssin tehnyt ulosotossa oleva ihminen syrjäytetään yhteiskunnan normaaleista toiminnoista ja vieraannutetaan jopa omasta perheestään.

Ulosottomies voi koska tahansa tulla varattoman kotiin ja viedä mukanaan mitä tahansa asiapapereita ja kodin irtaimistoa. On jopa epäilty ulosottomiehen kuuntelevan varattoman puhelinta, jota viranomaiset eivät halua edes pyydettäessä selvittää.

Monet ystävät ja tuttavat hyljeksivät tai ainakin välttävät konkurssin tehnyttä varatonta entistä yrittäjää. Kaveripiiri pienenee ja yksinäisyys lisääntyy. Varaton on täysin yksin, usein hyljätty ja syrjäytetty ja hänen lapsensa joutuvat myös kärsimään vanhempiensa varattomuudesta kun perheen toimintamahdollisuudet kapenevat. Varattomiin ja heidän perheenjäseniinsä kohdistuva monipuolinen syrjintä on ehkä yleisintä rasismiin verrattavaa syrjintää maassamme. Siitä myös vaietaan tehokkaasti.

5. OMAVELKAINEN TAKAUKSEN MERKITYS

Luottolaitoksen myöntävät lainaa yleensä vakuutta ja maksukykyä vastaan. Yrittäjältä vaaditaan usein myös omavelkainen takaus yrityksen kaikkien vastuiden puolesta. Erityisesti erityisluottolaitokset kuten valtiontakauslaitos Finnvera vaativat aina myös yrittäjän omavelkaisen vastatakauksen.

Ne yrittäjät, jotka ovat yrityksen lainojen ja vastuiden vakuudeksi kiinnittäneet yrityksensä, asuntonsa, kesämökkinsä, lastensa asp-tilit ja isoäitinsä yksiön, selviävät konkurssissa itse ilman luottohäiriömerkintää ja ilman ulosottoon joutumista.

Ne yrittäjät, jotka edellisten lisäksi ovat antaneet oman ja puolisonsa omavelkaisen takauksen, joskus myös isoäitinsä tai kummisetänsä omavelkaisen lisätakauksen, joutuvat varattomiksi, eli menettävät kaiken henkilökohtaisen omaisuutensa ja joutuvat ulosottoselvitykseen vuosittain ja ulosottomies tulee heidän kotiinsa ja tarkastaa kaikki kaapit ja komerot ja vie tarvittavan määrän aineostoa mukaansa jatkotutkimusta varten. Usein ulosottomies myös valokuvaa velallisen asunnon huonekalut ja seinillä olevat taulut. Ulosottomiehellä on Suomessa laajemmat oikeudet kuin poliisilla tulla yksityisen kansalaisen kotiin ja viedä mukanaan mitä itse haluaa.

Ulosottomies saa ulosottolain mukaan esimerkiksi pysäyttää kadulla varattoman ihmisen kanssa kävelevän toisen ihmisen ja tarkastaa siinä paikassa tämän lompakon ja taskut, ”jos epäilee tällä olevan varattomalle kuuluvaa omaisuutta”.

Omavelkaisen takauksen todellinen arvo on vain 1/3 työttömyyskorvauksen määrästä, eli siitä tulosta, jonka konkurssin tehnyt varaton ihminen voi konkurssin jälkeen ansaita. Näin ollen omavelkaisen takauksen poistaminen yrityslainojen vakuutena ei lisää lainanantajan riskiä todellisuudessa lainkaan.

6. TILANNE VUONNA 2012

Vuonna 2011 oli ulosotossa edelleen 475.000 kansalaista, eli laskua lamavuosiin ei juurikaan ole tapahtunut, vaikka velkajärjestelylakikin vuonna 2004 uudistettiin helpottamaan niiden asemaa, jotka eivät milloinkaan kykene velkojaan maksamaan.

Oikeuslaitos ei kuitenkaan ole noteerannut tätä Eduskunnan tahtoa, vaan jopa hovioikeuden kielteisissä velkajärjestelytuomioissa on todettu, että ”ei ole kyennyt maksamaan velkojaan, joten tässä vaiheessa ei ole syytä päästää velkajärjestelyyn”. Näin on todettu eräässäkin tapauksessa, jossa varattomuutta yrityskonkurssin jälkeen oli kestänyt jo 24 vuotta

Myöskään ruokapankkien jonot eivät ole pankkikriisivuosista yhtään lyhentyneet.

Työttömyyden määräkin lienee kokonaislaskentana lähes samaa luokkaa kuin 1990-luvun alkuvuosina. Nyt vain tilastointia on muutettu niin, että koulutukseen ja tukitöihin siirretyt on puhdistettu työttömyystilastoista, jotta luku näyttäisi alemmalta. Samoin on Tilastokeskus alkanut Gallup-kyselyllä mitata työttömyyttä, saadaan näin alhaisempia lukuja kuin Työvoimatoimistojen todellisuuteen perustuvat tilastot.

Suurin muutos vuosiin 1991-96 verrattuna on vuoden 2011 masennuslääkkeitä syövien määrä, joka on yli kaksinkertaistunut, ollen nyt yli 700.000 kansalaista.
Myös ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä, noin 28.000 henkeä vuodessa, on uusi ennätys.

Lasten ja nuorten psyykkiset ongelmat, lasten huostaanottojen räjähdysmäinen kasvu ja koulujen häiriötilanteiden kasvu sekä asevelvollisten mielenterveysongelmien vahva kasvu ovat peräisin 1990-luvun alussa pankkien pelastamiseksi konkurssiin ja varattomiksi uhrattujen yrittäjien ongelmien perinnöllisyydestä, sen lisäksi, että kotikasvatusta on lailla rajoitettu.

Harmaan talouden kasvu on suoraa seurausta siitä, että työkuntoisia varattomia yrittäjiä ei ole päästetty pois velkavankeudesta, vaan he joutuvat toimeentulonsa itse omalla työllään ansaitakseen tekemään pimeää työtä, eli olemaan harmaan talouden alueella.

Yhteiskunta on tehnyt lukuisia yrityksiä, joilla kitkeä tätä harmaata taloutta. Valvovien viranomaisten määrää on lisätty kymmenillä miljoonilla euroilla, talousrikostutkijoita poliisissa, talousrikossyyttäjiä, oikeuden tuomareita, verottajan erikoistutkijoita, ulosottotoimen erikoisperintäyksikkö, jne.

Lakeja on muutettu vaatimalla tilaajaa kontrolloimaan yritysten ja näiden alihankkijoiden rahaliikennettä, joka käytännössä on mahdoton tehtävä. Rakennusalalle on säädetty ns käänteinen arvonlisävero, joka koskee maksettuja palkkoja. Kuitenkin materiaalihankinnoista keinottelijayritykset voivat edelleenkin tekaista keinotekoisia laskuja ja saada verottajalta perusteetonta alv-palautusta!

Helpoin tapa olisi vapauttaa varattomat yrittäjät jäännösveloistaan, jolloin he voisivat kaikki palata takaisin normaaliin ansaintaan ja haluaisivat tietysti jälleen omistaa omaisuutta, joka on mahdollista vain veroja maksamalla. Vapautuksen tulisi koskea myös rikollisin keinoin velkaantuneita, sillä rikollisten pitäminen varattomina takaa harmaan talouden jatkumisen, koska heillä ei todellisuudessa muuta mahdollisuutta työn tekemiseen ole.

7. MUUTOSTARPEET

Jotta nuoret saataisiin yrittäjiksi ja jotta yrityksen mennessä konkurssiin yrittäjä ei jäisi loppuelämäkseen syrjäytetyksi ja varattomaksi tarvitaan seuraavat kymmenen toimenpidettä, joiden yhteinen myönteinen vaikutus valtion talouteen on yli 3 miljardia euroa vuosittain.

Samalla alla luetellut toimenpiteet tervehdyttävät kansalaisia ja eheyttävät yrittäjäperheitä ja vähentävät voimakkaasti valvovien viranomaisten tarvetta sekä vähentävät tarvetta Eduskunnan keksiä monimutkaisia lakeja, jotka kuitenkin jäävät tehottomiksi, kun Eduskunta kuuntelee asiantuntijoina ainoastaan teoreetikkoja, eli viranomaisia ja virkamiehiä ja järjestöihmisiä, mutta ei ketään konkurssin tehnyttä yrittäjää, jolla on käytännön kokemusta ja tietoa eri muutosehdotusten todellisesta vaikutuksesta yrittäjän käyttäytymiseen.

1. Omavelkaiselle takaukselle katto, 100.000 euroa, joka tulee voida vakuuttaa samoin periaattein kuin keskeytysvakuutuskin toimii.

2. Yrittäjän perheen yhteistä asuntoa ei saa pantata yrityksen lainan tai vastuiden vakuudeksi.

3. Finnveran antaman takauksen vastavakuutena omavelkainen takaus vanhentuu viidessä vuodessa kuten verot nykyisin.

4. Kun velallisen velka myydään jälkiperintäyhtiölle tai muulle kolmannelle osapuolelle, tulee sitä tarjota velalliselle itselleen samasta hinnasta kuin ostava taho siitä käteisellä maksaisi.

5. Sen jälkeen kun lainan vakuutena ollut omaisuus on realisoitu lakkaa velka juoksemasta korkoa ja velallisen kaikki maksut lyhentävät velkapääomaa.

6. Ulosottolain sivullisen ulosmittausta koskeviin pykäliin tehdään kaksi muutosta, jonka mukaan ensinnäkin pykälä ei voi koskea velallisen oman perheen jäseniä sekä toiseksi ulosottomiehen on etukäteen hankittava kirjallinen näyttö velallisen
rahasiirroista sivulliselle. Myös samaistuspykälä muutetaan niin, että varatonta koskee sama omistusoikeussäännöstö kuin varakastakin, eli hallinta ei muodosta omistusoikeutta eikä ulosmittausperustetta.

7. Velkajärjestelylain kesto tulee määrätä niin, että se päättyy viimeistään viisi vuotta yrityksen konkurssin alkamisesta tai raukeamisesta tai velan joutuessa ns järjestelemättömäksi. Maksuohjelman jälkeinen kahden vuoden karenssiaika on inhimillisistä syistä lyhennettävä olemaan kuusi kuukautta.

8. Amerikan mallin mukainen henkilökohtainen konkurssi on mahdollistettava, jossa varaton pääsee uudelleen veloista vapaaksi viimeistään kolmen vuoden sisällä konkurssista kun koko omaisuus on realisoitu, jolloin kaikki loppuvelat mitätöityvät.

9. Velan voi periä ulosoton kautta vain kerran, jolloin koko omaisuus selvitetään ja realisoidaan. Uudistamista ei voi enää tehdä edes varattomuustapauksessa.

10. Tämänhetkisen tilanteen nollaamiseksi ja uuden alun mahdollistamiseksi säädetään laki, että kaikki 1.1.2013 voimassa olevat yli 3 vuotta perinnässä olleet vanhat velat mitätöityvät.

Edellä olevien toimenpiteiden vaikutus valtion verotulojen lisääntymisenä ja menojen pienenemisenä on yli 3 miljardia euroa vuositasolla.

Toimenpiteiden vaikutus kansalaisten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin on vaikutukseltaan vielä suurempi ja yhteiskunnan sairaanhoitomenot, lääkekorvausmenot, psykiatriset hoitomenot, sairauspoissaolojen aiheuttamat tappiot ja työkyvyttömyyseläkemenot alenevat radikaalisti!

Näillä pienillä toimenpiteillä saamme Suomen kansasta terveemmän, yritteliäämmän ja onnellisemman.

Ensisijainen tehtävä on valtiovallalla nollata 1990- lama-ajan velallisten velat. Seuraava tärkeä tehtävä on poistaa ulosottovelkojen perintäkulut ja korko.

Kai Haavisto
www.kaihaavisto.com

Avainsanat: takaus, ulosotto, velkavankeus, velkojenperintä


Kommentit

4.5.2014 21:13  Joonas V.

Tuolla yksi tarina ko. aiheesta:

http://nakymatonkansalainen.blogspot.fi/

9.5.2014 3:16  Petri Hartelin

Lisäisin tuohon vielä, että jälkiperintää harjoittavan yhtiön olis oltava 100% suomalainen ( mahdollisesti osittain valtio omisteinen), eli jälkiperinnässä muodostunut pääoma hyödyttäisi suomalaista taloutta, eikä virtaisi esim. rikkaaseen öljyvaltioon Norjaan, EUn ulkopuolelle! Emmehän me maksa verojammekaan täältä Norjaan.

9.10.2014 23:59  Sten Kolehmainen

Käyn tänään läpi näitä asioita ja olen todella ollut ymmällä oikeuksistani ja oikeus moraalista Olen ihmeissäni Järventauksen sekä Ahtisaaren tietämättömistä seurauksista.Olen yrittäjä kolmanessa(3) polvessa ja opettanut lapsille työnteon tärkeyttä.Ammattiliittojen määräysvalta on poistettava.Olen itse ollut velkajärjestelyissä 01.09.2006-31.08.2011.ja ruljanssi vain jatkuu samassa helvetissä.Terv Sten


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini