Tarina kertoo veljeksistä, jotka lähtivät maailmalle ansaitsemaan rahaa. He saapuivat erääseen afrikkalaiseen kylään, jonka päälliköllä oli tarjota veljeksille työtä. Kylään tarvittiin puhdasta vettä, jota tuli noutaa ämpäreillä kylän laidalta. Kyläpäällikkö lupasi 10 euroa ämpäriltä.

Harri laskeskeli, että hän voisi kuljettaa 2 ämpärillistä kerralla (1 tunnissa) ja jos hän ahkeroi 12 tuntisia päiviä, hän tienaa 240 euroa päivässä. Näin ollen 7-päiväisellä työviikolla ansiot ovat 1680 euroa ja kuukaudessa 7200 euroa ja kolmessa kuukaudessa 21600 euroa. Harri päätti kääriä hihat, vaikka tiesi, että kova puhde on edessä. Ja niin olikin. Työpäivien jälkeen Harri oli ihan naatti ja illat menivät palautellessa tv:n ääressä. Paikkoja jomotti, mutta Harri päätti uurastaa siitä huolimatta ahkerasti, jottei ansiotaso pääse tippumaan.

Marko puolestaan hävisi kuin "pieru saharaan", eikä häntä näkynyt ämpärit kädessä. Harri ajatteli, että omapahan on ongelmansa. 3 kuukauden jälkeen Harri ja Marko tapasivat. Marko näytti hyvinvoivalta ja Harri oli rättiväsynyt. Harri tivasi veljeltään, että miksi tämä ei tee duunia, kun ansiot ovat hyvät. Harri kehui saaneensa yli 21.000 euroa kasaan.

Marko myönsi Harrille, ettei ole tienannut vielä euroakaan. Perään hän jatkoi, että on ihan ok painaa hommia niska limassa, mutta huomaatkos, että jos lopetat tuon veden kantamisen, myös ansiosi loppuvat. Itse päätin sijoittaa loputkin säästöni ja palkkasin insinöörin kaverikseni. Olemme 3 kuukauden aikana suunnitelleet ja rakentaneet vesijohdon kylän laidalta kylän keskelle ja nyt kun avaamme vesijohdon, tienaan 10 euroa minuutissa. Jos haluat jatkaa veden kantamista, se on ok, mutta voit myös alkaa yhtiökumppanikseni ja lähdemme rakentamaan vesijohtoja muihinkin kyliin. Miten on?

Kuulostaako tarina liian tekaistulta tai liian karkeistetulta? Olkoon niin tai näin, tarina on hyvä herätys siihen, että kannattaa todella miettiä, mikä on järkevää ja tarkoituksenmukaista. Olen sitä mieltä, että ahkeruus on hyve, mutta samalla ei tarvitse olla kuitenkaan tyhmä tai ajattelematon. Onko yrittäjän tarpeen painaa vuosikausia kuin Harri peläten, että firma kippaa, ellei itse uhraa terveyttään ja perhettään sekä lähimpiä ihmissuhteitaan kunnianhimonsa roviolla? Totta kai yritystoiminta ja yrittäminen vaatii “veronsa”, mutta onko yrittäjällä samalla visio siitä, että jakaa vastuuta ja työ on järkevää. Pakkohan sitä muutakin elämää on olla kuin työ. Vai haluaako sitä kuolla kultakolikoiden seassa työpaikallaan, jos rahaa on päässyt kertymään, mutta elämää elämättömänä (ei lomia, ei vapaa-aikaa, ei aikaa läheisille).

Jos tilanne on se, että "juuri nyt pitää painaa 10-, 12- tai 14-tuntista työpäivää", onko tilanne ollut niin jo vuosia? Tuleeko niin olemaan vielä vuosia? Onko oma työnkuva mennyt eteenpäin? Puhutaan paljon siitä, että ajattelulle pitää olla aikaa. Mutta sitä aikaa ei tule ennenkuin luopuu jostakin esim. rutiinitehtävistä, vaikka se maksaakin (niinkuin pitääkin maksaa).

Olitpa millaisessa työssä tahansa, tuntuuko juuri tämänhetkinen rooli mielekkäältä? Oletko energinen ja innostut (yleensä) työstäsi? Jos kaikki on ok, no problem, mutta jos työn tekeminen on hampaiden kiristelyä ja ottaa enemmän kuin antaa, on asialla rohjettava tehdä jotain.

Jokaisella on vuorensa! Millaiselle vuorelle sinä haluat – ja millaisen matkan sinne taivaltaa? Pidä huoli, että se on sen arvoista!

Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi