Joskus aika kultaa muistot ja sitä jää pohtimaan, että muistaako asiat oikein. Mutta joskus aikoinaan talvella 1985 ajoin yöllä Ford Transitilla kohti Forssaa vieden lehtilastia ja yöllä oli kohtuullisen kova pakkanen eli yli -30 astetta. Ja tietäänhän sen mitä silloin tapahtuu eli naftasuodatin päätti tukkeutua, kun dieselpolttoaine päätti samentua.
Tuo oli aika ilkeä tapahtuma, kun auto alkoi hyytymään Karkkilan ohitetua pimeällä valottomalla suoralla. Ja tietenkään ei edes vaihtosuodatinta ollut mukana. En vain ollut ainoa sinä yönä, joka jäi tien päälle samasta syystä.
Joskus aika kultaa muistot ja sitä jää pohtimaan, että muistaako asiat oikein. Mutta joskus aikoinaan talvella 1985 ajoin yöllä Ford Transitilla kohti Forssaa vieden lehtilastia ja yöllä oli kohtuullisen kova pakkanen eli yli -30 astetta. Ja tietäänhän sen mitä silloin tapahtuu eli naftasuodatin päätti tukkeutua, kun dieselpolttoaine päätti samentua.
Tuo oli aika ilkeä tapahtuma, kun auto alkoi hyytymään Karkkilan ohitetua pimeällä valottomalla suoralla. Ja tietenkään ei edes vaihtosuodatinta ollut mukana. En vain ollut ainoa sinä yönä, joka jäi tien päälle samasta syystä.
Lehdet kuitenkin piti saada perille ja vaihtoehtoja oli aika vähän. Eli untuvatakki päälle ja tien reunaan liftaamaan kyytiä kohti Karkkilaa, josta pääsisi soittamaan pomolle. Numerolista mukaan, että muistaa kaikki numerot. Onneksi pienen värjöttelyn jälkeen tuli auto ja sai liftin Karkkilaan poliisilaitokselle, josta pääsi soittamaan numerolistaa läpi.
Ensin päivystäjälle, sitten varapäivystäjälle, korjausmiehelle. Kukaan niistä ei vastannut eli olivat jo tien päällä. Sitten yökuljetusten päällikölle, joka vastasi etten ole ainoa ja järjestää jonkun auttamaan. Istuskelin poliisilaitoksen aulassa ja katselin ja odottelin. Loppujen lopuksi firman toimitusjohtaja pöläytti pihalle ja sanoi, että lähdetääs vaihtamaan suodatin. Auttoi vaihtamisessa ja sanoi, että ajaa lopun reitin perässä että saadaan lehdet perille.
Kertaakaan ketään kuskia ei haukuttu siitä, että auto jäi tielle tai että vastuuta siirrettiin jollekulle toiselle. Iso pomo oli sitä mieltä, että hänelle kuuluu vastuu siitä, että töitä voidaan tehdä. Ja mikäli ongelmia on, niin hän lähtee myös auttamaan.
Tuon olisi voinut ymmärtää, jos kyseessä olisi ollut vain muutaman auton kuljetusliikkeestä, mutta kun yritys pyöritti siihen aikaan melkoista kuljetusrumbaa niin päivin kuin öinkin kymmenien autojen voimin. Käytännössä koko maa oli yrityksen runkolinjojen parissa.
Nykyään silloin tällöin uutisia lukiessa ja esimiehiä tavatessa jää pohtimaan sitä, että mikä ihme on muuttunut. Entisaikaan pomo oli vastuussa siitä, että työt tehdään. Mutta samalla osa pomoista oli myös sitä mieltä, että työnteon mahdollistamiseksi on oltava asianmukaiset työkalut. Ja esimiesten tehtävä on näyttää esimerkkiä.
Nykypäivänä vaikuttaa siltä, että esimiesten tarkoitus on hyödyntää organisaatioita vain omien etujensa ajamiseen. Määrääminen ja käskyttäminen kyllä onnistuu, mutta vastuuntunto puuttuu. Eli johtamiseen on valittu rusinat pullasta eli valta ilman vastuuta.
Johtajan yksi suurimmista taidoista on anteeksipyytämisen taito. Sitä pitää harjoitella ja pohtia, että mikä on oma tehtävänsä. Johtajan tehtävä on vastata siitä, että kaikilla alisilla on mahdollisuus tehdä tuottavaa työtä. Ja jos heillä ei ole sitä, niin pitää pyytää anteeksi ettei ole osannut huolehtia asiasta. Eli johtaja on tilivelvollinen työntekijöilleen siitä, että yritys kehittyy. Tuolla maailmalla puhutaan asiasta nimellä käänteinen kirjanpito.
Kuhan pohdin, Kari…
Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.
www.karivahtolammi.com
Hyvä kirjoitus. Hyvää uutta vuotta.