Muutama viikko sitten istuuduin sähköisen markkinoinnin seminaariin takapenkkiin. Yhtäkkiä päähäni pälkähti kysymys, miksi istun täällä? Tiedän jo jonkin verran sähköisestä markkinoinnista. Jokin herättelevä aivopulssi ja mielenoikku iski positiivisella tavalla.

Mitäpä jos istuisinkin seminaarissa juuri siksi, että tarkistan vanhoja tietojani (lue uskomuksiani) sähköisestä markkinoinnista ja mietin, mitkä uskomukseni ovat vääriä. Missä asioissa kenties tietämykseni on vanhaa tai virheellistä?

Jos istun kädet puuskassa kuin Euroopan omistaja, siitä ei hyödy kukaan läsnäolija, mutta en myöskään minä itse. Eli päätin olla avoin tarkistamaan sopiiko kouluttajan "kartta" ja minun "kartta" kuinka hyvin yhteen? Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi kriittinen kouluttajan esitystä tai lähdeviitteitä kohtaan, vaan sitä, että olen kriittinen myös omalle senhetkiselle tiedolleni. Näin minä voin kehittyä ja minä saan hyödyn irti!

Kiteyttäisin tämän seuraavasti, jos kouluttaja kysyisi, miksi istut seminaarissa: "Haluan selvittää väärät uskomukseni ja oppia uutta!"

Ehkei viisainta ole hakata kiveen omia uskomuksia, vaan kehittää niitä iteratiivisen prosessin myötä. Bohrin atomimalli sopii yläkoululle ja lukioon(kin), mutta yliopistolla siirrytään jo Schrödingerin yhtälön pariin. Step by step. Raakalakkimalli sopii tiettyyn vaiheeseen ja vaikka se olisi puutteellinen eikä edes täysin tosi, voi se olla riittävän hyvä ja antaa pohjaa ymmärtää asioita syvemmin. Ja kaiketi kriittisen ajattelun myötä tietoa muuttuu kaiken aikaa ja niin sen kuuluukin mennä.

Olet varmaan huomannut, että "kaikkitietävät" 40–50 luvulla syntyneet laukovat aika paljon 20–30 vuotta vanhaa tietoa vaikkapa rakentamisesta, mutta asiat muuttuvat. Tietoa on todellakin syytä päivittää!

Olisiko tässä ajatusta muuhunkin kuin koulutukseen, valmennukseen tai seminaariin mentäessä? Tiimipalaveri, face-to-face keskusteluun meno ym.?

Ensin keskustellaan ja kuunnellaan, sitten tehdään johtopäätöksiä, eikä päinvastoin. 

Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi