aamiaista hotellissa kun Teuvo sanoi yht´äkkiä, että hän lopettaa ja lähtee Helsinkiin.

Olin ällikällä lyöty, koska mikään ei ollut viitannut ennen Teuvon lopetushaluihin. Tiesin, että esimieheni kysyisi minulta syytä Teuvon lähtöön, joten minun on parasta kysyä Teuvolta nyt ja heti miksi hän lopettaa.

Jätin munakokkelin haarukkaan, katsoin Teuvoa ja vinkkasin, että mennään keskustelemaan. Nousimme pöydästä ja mennessämme sivummalle muut konsultit katsoivat ihmeissään peräämme.

Seisoimme hotellin aulassa, Teuvo ja minä ja kysyin, miksi hän lopettaa. Teuvo vastasi kertomalla merkillisen syyn.

Hän sanoi olleensa aikaisemmin mukana projektissa, jossa oli henkilö, kutsun häntä Hannuksi, joka oli soittanut Teuvolle suutaan tavalla, josta Teuvo käytti v-alkuista teonsanaa. Teuvo kertoi saaneensa tarpeekseen Hannun vinoilusta, joka oli kestänyt pitkään, koko projektin ajan. Hän irtisanoutuu irti nyt heti firmasta.

Merkillistä oli se, ettei ko vinoilija Hannu edes ollut mukana projektissa jota teimme. Huomautin siitä Teuvolle, mutta hän oli peräänantamaton.

Sitten jostain pulpahti päähäni ajatus, jota itsekin hämmästyin.

Sanoin Teuvolle, että miten sinä annat jonkun Hannun sanojen vaikuttaa tuolla tavalla itseesi? Annat toiselle vallan itseesi niin, että irtisanoudut hänen sanojensa vuoksi. Miksi sallit itseäsi kohdeltavan niin? Mikä oikeus Hanulla on saada sinut irtisanoutumaan?

Näin, että kysymyksini vaikuttivat Teuvoon. Hän sanoi palaavansa Helsinkiin, mutta lupasi, että hän tulee seuraavana päivänä takaisin.

Kuten olin arvannut, esimieheni kysyi minulta mitä oli tapahtunut. Kerroin Teuvon antaman syyn ja sanoin, että uskon Teuvon palaavan kuten hän tekikin.

Myöhemmin olen usein miettinyt tuota päähän pälkähdystäni. Me annamme usein menneiden ohjata sitä mitä me teemme. Jonkun sanat saattavat meidät tekemään itsemme kannalta huonoja päätöksiä, joista me kärsimme itse. Syytämme sanojaa, vaikka itse annamme toisen sanoille vallan meidän itseemme.

Pari vuotta Tallinnan tapahtumien jälkeen ja tiimin hajottua, tapasin Teuvon sattumalta espoolaisen toimistorakennuksen ravintolassa syömässä lounasta Hannun kanssa, joka oli vinoillut Teuvolle kuukausien ajan ja, joka oli lähellä saada Teuvon irtisanoutumaan.

He olivat perustaneet yhteisen konsultointifirman ja työskentelivät nyt yhdessä. Olin toisen kerran hämmästynyt, mutta myöhemmin totesin, että merkillisiä ovat maaiman tiet.

Tarina Teuvosta tulee mieleeni kun luen tai kuulen ihmisten tulistuneen toisten sanoista ja suutuspäissään tehneet itselleen hallaa antamalla muiden sanojen ohjata itseään. Nykyään tiedän, että tuo liittyy uhriutumiseen, missä molemmat osapuolet kilvan todistelevat olevansa uhreja toisen pahoille sanoille. Kierteestä pääsee eroon osapuoli, joka ensimmäisenä kieltäytyy olemasta toisen uhri.

Toivon, että Teuvon tarinasta on apua jollekin työelämän ristiriiidan ratkaisuun. Siksi kirjoitin tämän.

—-

Arvostan jos haluat antaa palautetta alla olevaan kommenttikenttään tai lähettämällä s-postia.

Heikki Matias Luoma
Actional Oy
www.actional.fi