Jukka-Pekka Sorvisto Soforilta kirjoittaa Alykastyo- blogissa siitä, että työhyvinvointi voisi olla uusi vientituote. Uskon häneen siinä mielessä, että olen kuullut pelkkää hyvää siitä kuinka asiat hoidetaan Soforissa. Mutta monessakin muussa paikassa asioita voitaisiin saada helposti eteenpäin. Ja yksinkertaisella tavalla eli ottamalla käyttöön tuotantoteollisuuden Andon-naru.
ukka-Pekka Sorvisto Soforilta kirjoittaa Alykastyo- blogissa siitä, että työhyvinvointi voisi olla uusi vientituote. Uskon häneen siinä mielessä, että olen kuullut pelkkää hyvää siitä kuinka asiat hoidetaan Soforissa. Mutta monessakin muussa paikassa asioita voitaisiin saada helposti eteenpäin. Ja yksinkertaisella tavalla eli ottamalla käyttöön tuotantoteollisuuden Andon-naru.
Andon- naru on tapa katkaista tuotanto, kun jokin mättää. Siitähän puhutaan aina samalla kun puhutaan Leanistakin. Lauri Lehtinen on kirjoittanut asiasta hyvin T&T- lehdessä 2009.
Tämä käänteinen tuotantofilosfia sopii myös moneen muuhun asiaan hyvin. Eli aina kun löytyy poikeama, niin nyitään Andon- narusta ja poikkeama merkitään ylös ja aletaan etsimään ratkaisua. Ja varhaisella puuttumisellea estetään ongelman kasvaminen suuriin mittasuhteisiin.
“Jos olisi nappula, jota saisin aina painaa kun työtäni häiritään, niin saisin kerrottua pomolle sen kuinka paljon aikaa kuluu hukkaan”, entinen työkaverini sanoi.
Yksinkertainen systeemi sekä prosessi siihen kuinka kertoa poikkeamista työtehtävissä olisi monesti tarpeen. Normaalisti ongelmat häipyvät hiljalleen taustahälyyn ja harvemmin muistetaan sitä, että jokainen työntekijä on yksilö ja kaipaa omanlaistansa työrauhaa.
Opettamisen puolella puhutaan paljon erilaisista oppimistyyleistä sekä niiden tukemisesta. Eli osa oppii kuuntelemalla, toinen lukemalla ja kolmas tekemällä. Ja samaten työpaikoillakin ihmiset ovat erilaisia eli joku kaipaa rauhaa keskittyäkseen ja toinen tekee työnsä vaikka pommien räjähdellessä.
Mutta harvassa paikassa paneudutaan siihen, että erilaisissa työvaiheissa ja -tilanteissa tarvitaan erilaisia työtiloja. Joskus kaivataan sitä rauhaa ja joskus kelpaa vaikka puistonpenkki. Mutta työsuojelun kannalta on tärkeää se, että työtehtävät voidaan tehdä tilassa joka ei rasita. Eli jos kaipaa hiljaista tilaa, niin se on hyvä suoda.
Vaihtoehtoja on monia. Joko luodaan työtilat niin, että osa tilasta on niinsanottua hiljaista tilaa ja osa ei. Tai sitten vielä fiksummin, siirrytään läsnätyöhön jolloin työntekijä etsii itselleen oikeanlaisen tilan eri tehtäviin. Eli taataan työrauha aina sitä tarvittaessa.
Mutta takaisin andon- naruun. Jos työpaikalla olisi andon- naru sitä varten että voi raportoida häiriöistä ja prosessi niiden käsittelyyn, niin rakkaat työnantajamme saisivat reaaliaikaista tietoa siitä mikä häiritsee. Ja muistamalla vaikkapa DeMarcon kertoman asian siitä, että flown löytäminen saattaa viedä vartin tehokasta työaikaa häiriön jälkeen. Eli jokainen andon- narun nykäiseminen siksi, että työ keskeytyy, maksaa työnantajalle noin neljännestunnin palkan. Neljällä keskeytyksellä intensiivisessä työssä puhutaan noin tunnista päivässä ja 21 tunnista kuukaudessa. Eli kahdella työntekijällä, joita häiritään saadaan, aikaiseksi yhden henkilötyöviikon kulut aikaiseksi.
Kuhan pohdin, Kari….
Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.
www.karivahtolammi.com
