Yksi vaikeimmista asioista ymmärtää on se, että ihmisen aivoilla on rajallinen toimintakapasiteetti. Eli niitä pitää lepuuttaa vapaa-ajalla ja lomalla. Sekä antaa armollinen paluu takaisin työelämään. Aika moni ajattelee, että aivot lepäävät nukkuessa, mutta niinkään se ei ole, vaan aivot työstävät päivällisiä ajatuksia silmien ollessa kiinni. Sen huomaa väliin erilaisista ja hyvinkin sekavista unista.

Itse olen kiinnostunut luovuudesta ja sen ylläpitämisestä. Ja siksi aina väliin pohdin sitä, miten aivoja pitää huoltaa. Ja yhden asian olen oppinut omalla urallani eli sen, että aivoille pitää antaa mahdollisuus lepotaukoihin. Se on elinehto sille, että pystytään muuhunkin kuin triviaaliratkaisuihin.

Väsyneet aivot tekevät asioita rutiiniluonteisesti, vaikka tilanne vaatisi uudenlaista lähestymistapaa. Aivot eivät jaksa tavallisia arkielämän tilanteitakaan, joissa pitäisi muuttaa toimintaa, Kiti Müller sanoi jossain esityksessään.

On jännä juttu kuinka monikin seuraa lomalla työposteja tai ottaa osaa työpaikan sisäisillä foorumeilla keskusteluun. Vaikka loman tarkoitus on antaa mahdollisuus henkiseen ja ruumilliseen lepoon. Eli siihen jolla ladataan aivot uutta rutistusta varten. Lomalla pitäisi uskaltautua irroittautua työelämästä ja tehdä se niinsanottu akkujen lataus.

Aika harva työntekijä tai -antaja muistaa sen, että stressaantunut työntekijä on huono työntekijä. Eli liiallinen stressi vie hiljalleen kohti väsymystä tai masennusta. Ja myös töissäkin töiden priorisointi hankalaloituu. Ja kun yhdistetään priorisoinnin vaikeus sekä luovuuden puute, niin mitä mitä saadaan aikaiseksi. Eli triviaaliratkaisuja ja huonoa laatua epämääräisellä aikataululla.

Sopiva määrä stressiä on hyväksi, mutta mikäli se kasvaa liian suureksi niin se rupeaa haittamaan. Eli silloin pitää opetella tekemään jotain. Töissä se on tietotulvan rajaamista ja vapaalla aivojen päästämistä vapaalle. Eli työasioiden siirtämistä taustalle.

”Hyvinvoivalla ihmisellä työ, vapaa-aika ja lepo ovat tasapainossa. Se luo puitteet mahdollisimman pitkälle ja aktiiviselle työelämälle. Päivästä kolmannes tulisi käyttää työhön, kolmannes vapaaseen ja kolmannes nukkumiseen”, Professori Juhani Juntunen toteaa.

Työterveyslaitoksen professori Kiti  Mȗller kertoo, että tekemisen vauhti on kasvanut liian suureksi mikäli loman alkaessa ei malta rauhoittua. Ja usein näin käy, koska ennen lomia pyritään saamaan pöytä tyhjäksi.

Ja sitten loman aikana ei osata irrottautua töistä vaan seurataan syrjäsilmällä mitä siellä tapahtuu. Eli luetaan posteja, seurataan keskusteluita ja pyritään pysymään ajantasalla muutoksista. Eli ei anneta niille aivoille sitä tarpeellista lepoa.

Viimeine tikki on sitten se, että lomalta palattaessa käydään tarmolla läpi niitä posteja ja muista asioita joita loman aikana on tapahtunut. Kuitenkin loman jälkeen olisi hyvä tulla paikalle ja kysyä yksinkertainen kysymys. Eli voinko tehdä asioita toisin kuin normaalisti. Eli löytää uusia ja parempia ratkaisuja.

Käytetäänpä lomat ja vapaa-aika siihen, että irtaudutaan töistä Eli tehdään muutakin kuin pyöritellään työmurheita mielessä. Ja annetaan aivoille lepoa ja mahdollisuus palautua. Eli nukutaan univelat pois, tehdään uusia ja erilaisia asioita ja rauhoitetaan loma lomaksi.

Jos itse olisin pomo, niin sulkisin lomalaisen sähköpostin loman ajaksi, estäisin pääsyn firman foorumeille ja kieltäisin muilta yhteydenotot lomailijaan työasioiden merkeissä. Eli kertoisin työntekijälle, että hän on niin arvokas, että ansaitsee lomansa.

Kuhan pohdin, Kari…

Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.
www.karivahtolammi.com