Kuulin juuri tarinan nuoresta myyntiryhmän esimiehestä, joka oli saavuttanut erittäin positiivisia tuloksia ryhmänsä kanssa eritoten esimerkkinsä johdosta. Esimies psyykkasi itseään kovilla tuloksillaan ja tiedosti oman panoksensa merkityksen. Hän avasi asiaa omalle mentorilleen, joka kuuli tarkalla korvalla rivien välistä, että myyntiryhmän esimiehellä oli mahdollisesti kihahtamassa hattuun menestyksen tuoma tulos ja etenkin oman panoksen merkitys.

Mentori ei kuitenkaan halunnut tukahduttaa tuloksista innostunutta esimiestä, vaan kehui tuloksista ja kertoi samalla tarinan eräästä myynnin esimiehestä, joka oli saavuttanut kovia tuloksia, muttei koskaan nostanut omaa häntään, vaan kehui ryhmää hyvästä työpanoksesta.

Näin ollen mentori mahdollisti myyntiryhmän esimiehelle mahdollisuuden oivaltaa tarinan opetus, mikäli kypsyysaste asiaan riittää ja "ostoikkuna" (avoimuus itsensä kehittämisen tarpeelle) on avoinna.

Tunnetko ihmisiä, jotka eivät takerru puutteisiin, vaan keskittyvät pelkästään myönteisiin asioihin ja eteenpäinvievästi? Mitä tapahtuu, jos mentori, sparraaja, esimies tai johtaja ei katselekaan otsa kurtussa ja näpäyttele aina, kun paikkaa tulee ja latele suorat sanat tai totuuksia? Sen sijaan asenne onkin myönteinen ja eteenpäinvievä ja korjaavan palautteen sparrattava oivaltaa itse, jos kypsyys ja avoimuus kehittymisen tarpeelle on avoinna. Suorien sanojen sanominen tai herättely saattaa johtaa sittenkin innostuken laantumiseen ja lapsi menee näin pesuveden mukana.

Hyvä Matti! Johdat hienosti ryhmää kädet savessa esimerkillisesti ja kannustat ryhmäläisiäsi. Jatka samaa rataa!

Kannustaminen tuntuu hyvältä ja auttaa eteenpäin! Haali ympärillesi ihmisiä, jotka kannustavat sinua! Sparraajan ei välttämättä tarvitse olla totuuden torvi ja herättelijä! Muitakin lähestymistapoja opetuksellisessa hengessä löytyy.

Hyvä esimies, johtaja, sparraaja tai mentori kannustaa yltämään parhaimpaansa, eikä kampita!

Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi