Oletko ikinä miettinyt sitä, että paras tulos työpaikkahaastattelussa syntyy siten että tuntee etukäteen haastattelijan ja hänen ajatusmaailmansa. Eli tällöin pystyt tuomaan asioita oikealla tavalla esille. Todellisuudessa “kerro itsestäsi”- haastattelut taitavat olla yksi hyödyttämättömimmista tavoista haastatella ihmisiä.

Ihmisillä on mielenkiintoinen tapa vääristellä tukea omia päätelmiään eli puhutaan vahvistusvinoumasta. Eli käytännössä oma päätelmän oikeellisuutta varten etsitään sitä tukevia asioita. 1980- ja 1990- lukujen aikana psykologi Philip Tetlock totesi jopa asiantuntijoidenkin olevan alttiita tälle ilmiölle. Eli sille, että oman mielikuvan mukaista oikeaa tulosta pönkitetään etsimällä väitteitä jotka tukevat asiaa.

Eli jos asiantuntijatkin tuppaavat olemaan taipuvaisia hyväksymään omia uskomuksiaan ja pönkittämään niitä etsimällä niitä vahvistavia tietoja, niin kuinka normaali maallikko pystyy parempaan tulokseen. Eli niin asiantuntijat kuin maallikot pyrkivät etsimään tietoja jotka pyrkivät oikeuttamaan kyseisen vaihtoehdon valitsemisen.

Tätä samaa asiaa voisi hyödyntää tuntemalla haastattelijan ja hänen ajatusmaailmansa. Eli työpaikkahaastattelussa haastattelija  tekee päätöksen haastateltavasta tapaamisen ensihetkillä. Mutta päätös tehdään alitajuisesti ja sitä ei tunnisteta. Eli he reagoivat myönteisesti ihmisiin, jotka ovat samantyyppisiä tai heillä on samankaltaisia kiinnostuksen kohteita kuin haastattelijalla. Ja loppupuolen haastattelija etsii asioita, jotka tukevat heidän omaa mielipidettään ja asettelevat kysymyksiään siten, että oma mielikuva vahvistuu.

Eli normaalissa työpaikkahaastattelussa ei vältämättä haastatella haastateltavaa ja etsitä sitä vahvinta ehdokasta, vaan etsitään omaan muottiin sopivaa ehdokasta. Eli sellaista, joka täyttää mielikuvat oikeanlaisesta työntekijästä. Jos itse uskoo tehtävässä pärjäävän itsensä kaltaisen työntekijän, niin automaattisesti ja alitajuisesti muokkaa kysymykset siten, että niillä voi vahvistaa tai heikentää hakijan mahdollisuuksia.

Heurestiikan pitäisi kertoa se, että oivallamme jonkin olevan pielessä. Vaikka emme tunnistaisi ongelmaa, niin ristiriita pitäisi havaita. Mutta ei, vahvistusvinouman avulla oikeutamme itsemme tekemään vääriä päätöksiä, joita tuemme etsimillämme tiedoilla jotka tukevat kyseistä asiaa. Eli oikeutamme omat valintamme etsimällä niitä tukevia mieltymyksiä. Mieti kuinka monella tavlla vahvistat päätöstäsi sen sijaan, että epäilisit päätöstäsi.

Kuhan pohdin, Kari…

Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.

www.karivahtolammi.com