Joskus kun käyn ekskursioilla tuotantolaitoksissa, niin pohdin sitä että miksi puhutaan yhtäaikaa hienoista prosesseista, huipputeknisistä työstökoneista ja leanista samassa lauseessa. Jotenkin tuo särähtää omaan korvaan.
Eli kun lähdetään puhumaan työstökoneiden hienouksista ja prosesseista, niin unohdetaan tuotannon perusasia. Eli unohdetaan, että tarkoitus on tehdä tuotteita. Ja jotenkin olen aina käsittänyt, että leanissa kiinnitetään huomiota tuotantoon ja siihen mitä valmistetaan. Eli tehdään vain työvaiheita, jotka lisäävät asiakasarvoa.
Joskus kun käyn ekskursioilla tuotantolaitoksissa, niin pohdin sitä että miksi puhutaan yhtäaikaa hienoista prosesseista, huipputeknisistä työstökoneista ja leanista samassa lauseessa. Jotenkin tuo särähtää omaan korvaan.
Eli kun lähdetään puhumaan työstökoneiden hienouksista ja prosesseista, niin unohdetaan tuotannon perusasia. Eli unohdetaan, että tarkoitus on tehdä tuotteita. Ja jotenkin olen aina käsittänyt, että leanissa kiinnitetään huomiota tuotantoon ja siihen mitä valmistetaan. Eli tehdään vain työvaiheita, jotka lisäävät asiakasarvoa.
Eli kysymys on se, että mitä tehdään, miten paljon tehdään ja milloin tehdään. Eli seurataan oikea-aikaista tuotantoa ja tehdään ainostaan tarpeeseen. Eli keskitytään prosessin sen vaiheen tuotantoon. Vaikkakin hukkien välttäminen ja turhien vaiheiden eliminointi on tärkeää, niin vieläkin tärkeämpää on ymmärtää oikea-aikaisen tuotannon merkitys.
Sama asia tulee ilmi myös softaprosessissa. Eli kun pohditaan lean- mallin mukaista tuotantoa, niin kuitenkin suurin osa ajasta menee ns. hukkakeskusteluun. Eli pohditaan järjestelmiä, viritetään prosessia, etsitään täydellistä prosessiin sopivaa bugi-järjestelmää tai omiin toimintatapoihin soveltuvaa versionhallintaa. Tai pahimmassa tapauksessa pohditaan dokkarien ulkoasua.
Softapuolella nykyään vannotaan Lean Startupin nimeen. Ja samassa hengenvedossa puhutaan myös käsitteestä MVP eli pohditaan sellaista tuotetta joko on minimissään toimitettava. Eli periaatteet kyllä osataan teorian tasolla, mutta käytännössä niiden sisältöä ei ymmärretä.
Aika monessa projektissa käytetään melkoisen paljon aikaa esimerkiksi jonkin bugi-trackerin valintaan. Ja otetaan käyttöön esimerkiksi Jira. Tai käytetään aikaa oikeanlaisen kanban- softan etsimiseen. Mutta samalla unohdetaan, että koko työryhmä istuu samassa huoneessa eli etsitään hienoja prosessityökaluja unohtaen KISS-periaate eli se, että pyritään yksinkertaisimpaan mahdolliseen ratkaisuun.
Tämä on yksi haaste monille eli oppia ymmärtämään se, että lean perustuu siihen, että jokaisen toiminnon, työkalun tai työtavan pitää lisätä asiakasarvoa. Eli jos jos esimerkiksi Jira:lla saadaan parempi keskusteluyhteys tuotteen omistajan ja työryhmän välillä, niin silloin se on toimiva ratkaisu. Mutta toisaalta, jos pärjätään valkotaululla olevilla post-it -lapuilla, niin miksi monimutkaistaa tekniikkaa.
Samaa tarkoitusta ajaa tuolla lattiatason tuotantopuolella se, että kaikki ylimääräiset työkalut poistetaan työpisteestä. Ja loput järjestetään siten, että ne tukevat työvaiheen tekemistä. Eli miksi siis softapuolella pitäisi etsiä työkaluja joita ei tarvitse.
Kun alat puhumaan leanista tai lean startupista, niin muista että ensin pitää ymmärtää leanin filosofiaa. Yksi opittavista asioista on se, että kaikki työ mikä ei lisää asiakasarvoa on turhaa. Eli tärkeää ei ole hieno prosessi, ei hienot työkalut vaan se mitä tehdään, milloin tehdään ja miten paljon.
Kuhan pohdin, Kari
Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.
www.karivahtolammi.com
