Puhiseva kiukkuinen mies istui oikeussalissa ja sanoi, että maksoin laskut myöhässä koska pyrin suojelemaan etujani. Tiesin jo valmiiksi, ettei tuote tule valmiiksi ja siksi en maksanut ensimmäistäkään laskua eräpäivänä. Oma liiketoimintamallini perustuu siihen, että pyrin hakemaan korvauksia alihankkijoilta.
Puhiseva kiukkuinen mies istui oikeussalissa ja sanoi, että maksoin laskut myöhässä koska pyrin suojelemaan etujani. Tiesin jo valmiiksi, ettei tuote tule valmiiksi ja siksi en maksanut ensimmäistäkään laskua eräpäivänä. Oma liiketoimintamallini perustuu siihen, että pyrin hakemaan korvauksia alihankkijoilta.
Tuo olisi melkoisen mukava liiketoimintamalli eli tilataan töitä, jätetään laskut maksamatta ja sitten oikeudessa pyritään hakemaan omat kulut korkojen kautta takaisin. Eli haetaan korvauksia siitä, että alihankkija teki vahinkoa omille liiketoimille. Tai vaihtoehtoisesti haetaan samanlaisia korvauksia entisiltä työntekijöiltä, joille ei ole maksettu asianmukaisesti palkkaa.
Tuollaista liiketoimintamallia ei vain kenelläkään kait ole. Ja palkkojen maksustakin pitää huolehtia lakien ja asetusten mukaisesti. Vai voisiko tuollainen malli olla oikeasti olemassa eli haetaan työntekijältä korvauksia huonosta työsuorituksesta. Tai haetaan alihankkiljalta korvauksia siitä, että yrittäjä itse pilasi omat kauppansa kun unohti maksaa laskunsa. En usko, että kukaan tervejärkinen yrittäjä voisi toimia noin.
Toisaalta, olen lukenut erinäisiä asiakirjoja, kuullut ikäviä tarinoita. Ja myös kuullut kuinka eräs aloitteleva yrittäjä kertoi TTY:llä siitä kuinka laittaa myöhässä olevat laskut välittömästi perintään ja lopettaa kyseisen asiakkaan työt kunnes laskut on maksettu asianmukaisesti. Ja nähnyt kuinka yrittäjä maksaa pienekin laskun kolmessa osassa ja loppujen lopuksi kuukauden myöhässä. Tai lukenut oikeuden pöytäkirjoista sen, kuinka yrittäjä hakee useampia kymmeniä tuhansia korvauksia työntekijältä siitä, että oma työnjohto on epäonnistunut. Eli kääntää virheen muiden syyksi.
Yrittäjyydestä puhutaan aina korulausein, mutta toisaalta aloitteleva yrittäjä on aina melkoisen heikoilla jäillä. Erityisesti jos elää alkuvaiheessa kädestä suuhun periaatteella. Sama koskee usein myös asiantuntijayrittäjää, joka joutuu jossain vaiheessa elämään pelkällä tulorahoituksella. Ja siksi olisi hyvä, että yrittäjäuran alkupuolella kerrotaan siitä, että maailma ei ole niin auvoinen ja opastetaan tekemään kaikki sopimukset kirjallisesti. Ja laskutuksessa ei kannata kannata uskoa siihen, että toinen toimii hyvien tapojen mukaisesti.
Kun lähdet yrittäjän uralle, niin opettele tekemään sopimukset kirjallisesti ja seuraa laskutustasi. Jos jo ensimmäinen lasku myöhästyy eräpäivästä, niin tuskin voit olettaa saavasi myöhemminkään rahojasi aikataulussa. Yrittäjyys ei ole hyväntekeväisyyttä.
Kuhan pohdin, Kari…
Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.
www.karivahtolammi.com
Suomessa yrittäjyydestä ei puhuta todellakaan aina korulauseita vaan päinvastoin se on hirveä peikko ja jopa yrittäjärasismia ilmenee.
Suomessa on heikko yrittäjyys korkeammin koulutetuilla, ja yksi selitys on sille sosialistinen malli erityäin suuresta julkisesta sektorista.