Suomi-kuvaa luomassa

Kapellimestari Esa-Pekka Salonen puuttui terävässä lausunnossaan (YLE uutiset 26.9.2008) Suomen imagoa koskevaan keskusteluun. Salonen kieltäytyi Suomi-kuvaa kohentamaan pyrkivän brändityöryhmän jäsenyydestä. Hän ei ymmärrä, miten Suomen imagoa voidaan luoda, kehittää ja säännellä työryhmissä.

Nostan hattua Salosen siviilirohkeudelle. Hän on oikealla asialla. Sen paremmin imagoa kuin esimerkiksi tieteen huippututkimusta ei voida luoda hallinnollisin päätöksin eikä työryhmämietinnöin.

Muutama vuosi sitten Helsingin yliopiston nykyisen kanslerin Ilkka Niiniluodon johdolla toimi niin sanottu tulevaisuustyöryhmä. Se teki hyvää työtä, mitä muutakaan, sillä jälkeä syntyy aina, kun Niiniluoto on asialla.

Kuka muistaa työryhmän suositukset? Minä en muistanut ennen kuin kaivoin työryhmät paperit pöydän laatikosta. Tulevaisuus tuli ja meni ihan riippumatta tulevaisuusryhmän filosofoinneista.

Suomessa murehditaan usein huippututkimuksen perään. Sitä on joskus jopa yritetty synnyttää rahalla ja hyvää tarkoittavilla hallinnollisilla päätöksillä. Kun olin 1970- ja 1980-luvuilla pitkähkön aikaa Suomen Akatemian tutkijaprofessorina, sain tilaisuuden keskustella usein kollegojeni Jaakko Hintikan ja Olli Lounasmaan kanssa. Opin silloin asian, jonka saatoin omallakin sarallani vahvistaa. Se oli Hintikan teesi: Ei ole huippututkimusta ilman huippututkijaa.

Helsingin yliopiston edesmennyt kansleri Ernst Palmén, jota Hannu Tarmio ja Jaakko Syrjämäki ovat Palménin elämäkertakirjassa (2002) nimittäneet ”kurittomaksi kansleriksi”, laukoi asioita niiden oikeilla nimillä. Ihailin Palménin siviilirohkeutta. Tuskin teen Palménille vääryyttä, jos muotoilen uudelleen erään hänen pienen kansakunnan lahjakkuuspotentiaalia koskeneen urahduksensa. Kun antaa keskinkertaisuudelle miljoona euroa, on mitä todennäköisintä, että raha tupeksitaan Kankkulan kaivoon. Jos taas huippuluokan lahjakkuuteen sijoitetaan 100 000 euroa, tulee summa monin verroin takaisin. Niin yksinkertaista se on. Ja niin totta.

Suomen Akatemia tekee hienoa työltä ihan oikean huippututkimuksen parissa. Mutta Akatemiakaan ei sitä voi synnyttää. Se voi vain rahoittaa menestyksen lupauksia. Sama koskee imagon rakentamista, ja siinä Esa-Pekka Salonen puhui kokemuksen äänellä. Hän on menestyjä, hän on mennyt läpi neulansilmän ja tietää, mistä puhuu. Esa-Pekka Salonen ja hänen monet kollegansa ovat Suomi-kuvan luojia, jos ketkä. Mutta he eivät ole minkään brändikomitean tuotteita. Heidät on luonut vertaansa vailla oleva suomalainen kapellimestarikoulutus.

Sen sijaan, että haahuillaan imagon perään työryhmiä perustamalla, pitäisi noudattaa Esa-Pekka Salosen reseptiä. On tuettava klassisen musiikin vientihankkeita, ei työryhmiä. Samat sanat voi sanoa kirjallisuudesta., teatterista, tanssitaiteesta, kuvaamataiteesta – ja tieteestä. Huiput on seulottava ja huippuja on sitten myös todella tuettava.

Sitä paitsi Jorma Ollila on koko lailla väärä henkilö pohtimaan Suomi-kuvaa. Hänen aikanaan Nokia on pyrkinyt kaikin keinoin irti Suomi-rasitteesta. Ihmiset Euroopassa ja vallankin sen ulkopuolella eivät osaa yhdistää Nokiaa Suomeen. Nokia on pikemminkin japanilainen firma. Ollilan olisi syytä siivota ensin oma etupiha ennen kuin hän alkaa nyky-Suomen yleisviisaana rakennella meidän muiden puolesta Suomen imagoa.

Panostettakoon siis työryhmien, toimikuntien ja komiteoiden sijasta tosimielellä kulttuuriin sen kaikilla lohkoilla. Se panostus on koko Suomen itsenäisyyden ajan kannattanut. Jean Sibeliusta, Akseli Gallen-Kallelaa tai nykyajassa vaikkapa Kimmo Pyykköä ja Osmo Rauhalaa ei ole viralliselinten päätöksillä nostettu kansainvälisyyteen. Sen he ovat tehneet itse. He ovat myös Suomi-kuvan kantajia parhaasta päästä. Suomen imago rakentuu kansainvälisen mittaluokan teoilla, ei työryhmämietinnöillä.

Jo luettelemaani imagonrakentajien joukkoon voidaan lukea monet urheilijat, tuoreimpana vaikka Tero Järvenpää keihäineen. Ei häntäkään mikään valtionkomitea ole maailman keihäskärkeen nostanut. Sen hän on tehnyt ihan itse tuhansia tunteja yksin puurtaen. Ja siitä asiasta me kaikki saamme nauttia. Me suomalaisuudestamme ylpeät pienen maan kansalaiset.

Sivuhyppynä todettakoon, että kun naiskiintiö piti saada brändityöryhmässä täyteen, mukaan kutsuttiin vallan yksi kätilökin. En tunne henkilöä, joten en osaa myöskään arvioida hänen kansainvälisiä ansioitaan imagon kehittelyssä. Mutta merkittäviä niiden täytyy olla. Muuten nimitys ei oikein ulkopuoliselle aukea.

Teksti: Aulis Aarnio, juridiikan emeritusprofessori
Kuva: Pasi Pitkänen