Käänsin otsikoksi vapaamuotoisesti englanninkielisen termin solar map. Googletin tällä nimellä, ja sain runsaat 49 miljoonaa hakutulosta. Luku kuvaa sitä, kuinka tärkeänä maailmalla pidetään aurinkoenergian saannon kartoitusta.

Kannattaa uskoa Obamaan, hän astuu valmiiseen pöytään. Hakutuloksista oli suurin osa amerikkalaisia - luulen kuitenkin, että niiden runsas esiintyminen on vain jäävuoren huippu Amerikassa tehdystä uusiutuvan energian kehitystyöstä.

Hakutuloksista on osa tietenkin virheellisiä, mutta lukumäärä osoittaa kuitenkin, miten muualla maailmassa suhtaudutaan aurinkoenergiaan. Yksi virhehaku koski Suomea: siinä puhuttiin solar road mapista. Se oli TEKESin suunnitelma vuosikymmenen alusta ja siinä sanottiin:

"Suomessa on teoriassa hyvät mahdollisuudet käyttää aurinkoenergiaa, mutta käytännössä alan hyödyntäminen ja teollinen toiminta ovat vielä alkutaipaleella. Etelä-Suomen vuotuiset säteilymäärät ovat lähes yhtä suuret ja kesällä jopa suuremmat kuin Keski-Euroopassa, jossa aurinkoenergiaa hyödynnetään yli miljoonassa talossa."

Vapaassa maassa TEKESin ainoa mahdollisuus on ollut tarjota porkkanoita yrityksille. Noususuhdanteessa ei juuri kukaan ole ehtinyt edes miettiä karoteenia. Me olemme täällä napapiirin molemmin puolin huonossa asemassa, aina kun tarvittaisiin energiaa esimerkiksi lämmitykseen paistaa aurinko vain lyhyen aikaa. Napapiirin pohjoispuolella se ei paista kylmimpänä aikana laisinkaan.

Suomessa panostetaan parhaillaan uuteen tuuliatlakseen muutama sata tuhatta. Onneksi meidän ei tarvitse panostaa aurinkoatlakseen, sellainen on jo julkaistu EU:n toimesta:
http://re.jrc.ec.europa.eu/pvgis/apps/radmonth.php?lang=en&map=europe

Minuun iski vanha polttolasin käyttäjän into. Kuten suurin osa ihmisistä muistaa, käännetään polttolasi aina parhaaseen asentoon aurinkoon nähden, jotta saadaan kunnon polttopiste. EU:n kartta on vuorovaikutteinen. Se laski minulle energiansaannon niin, että keräimeni (kuten polttolasi) oli optimaalisessa asennossa aurinkoon nähden, vaikka aurinko kiersi rataansa. Tuloksen oli kartta, jossa vuotuinen energian saanto on likipitäen sama Suomessa Inarista Hankoon kuin Saksassa.

Aloin ihmetellä, miksi Saksassa on kukoistava aurinkoenergiabisnes ja Suomessa huomattavasti vähäisempi. Meillä on keskitytty lähinnä kesämökkien aurinkosähkökennoihin ja lämmityskustannuksia vähentäviin aurinkolämpökeräimiin. Aurinkoenergian suhteellisen pieni hyödyntämisaste johtunee mainitsemastani vähäisestä auringon säteilystä kylmimpänä aikana.

On helpompaa tuoda öljyä, kuin rasittaa aivojaan sillä lapsen kengissä olevalla tekniikalla, jolla voisimme siirtää auringosta saatavaa energiaa kylmään aikaan. Kuten sanottu, EU on jo julkaissut vuorovaikutteisen aurinkoatlaksen. Se on myös rahoittanut israelilaisten ja sveitsiläisten sellaisen menetelmän kehitystyötä, jolla voidaan varastoida aurinkoenergiaa. On kehitystyössä ollut ruotsalaisia ja norjalaisiakin.

Eletään toivossa, että länsinaapurimme onnistuvat. Saamme ehkä joskus heidän avullaan hyödynnettyä aurinkoenergiaa, josta ei ainakaan vielä makseta veroa. Muuten olen sitä mieltä, että olisi ollut parempi kehittää uusiutuvia energialähteitä suomalaisille kuin lähteä panostamaan siperialaisiin öljyvoimaloihin, varsinkin kun Fortum on pääosin veronmaksajien omistama.

Pekka Maunumäki